Kolme kirjaa -haaste

Ankin kirjablogissa otin kopin tällaisesta haasteesta (Ankin postauksen pääset lukemaan klikkaamalla tästä). Tarkoitus on kertoa kolmesta kirjasta, jotka haluaisi lukea uudestaan. Haaste sai alkunsa LauraKatarooman Kirjaimia-blogista, ja sen on tehnyt lisäksi ainakin Kirjojen kuisketta. 

Sellaisia uudestaan luettavia kirjojahan olisi tietysti pilvin pimein, mutta mieleen tuli kyllä erityisesti kolme kirjaa. No, sitten niitä alkoi tulla enemmänkin... Valitse siitä sitten! Mutta tässä nyt jotain. Otin mukaan sellaisia kirjoja, joista olen blogannut, joten kirjan nimeä klikkaamalla pääsee lukemaan, mitä olen siitä aikoinaan sanonut. 

Ensimmäinen on Heidi Liehun romaani Café Mandarin, josta löytyi tuo yllä oleva vanha kuvakin. Kirjassa on aivan vastustamattoman hurmaavia pariisilaistunnelmia. Ystävättäret viettävät aikaa Café Mandarinissa sekä myös kotona takkatulen ja viinilasillisen äärellä. Suomalainen romaani ranskalaisella kepeydellä, s'il vous plaît! Kirja, jonka luettuaan tekee mieli lähteä suorinta tietä Pariisiin! 

Suurta herkkua on myös ystäväni Satu Prusti Nelsonin romaani Aurinkoon puettu aika, joka puolestaan lumoaa meksikolaisilla tunnelmilla ja kauniilla kielellä. Olen jo kauan haaveillut, että lukisin sen uudestaan. Upea teos! Se kertoo Suomeen adoptoidusta meksikolaisesta Soledadista, joka lähtee muistaakseni parikymppisenä Meksikoon etsimään juuriaan. Mukana on myös jonkin verran elämänkatsomuksellisia pohdintoja ja kristillisyyttä. 

Kate Kerriganin romaanista Onnellisen avioliiton reseptejä pidin, koska se kuvaa minusta hienosti tosirakkautta: tahtomista ja sitoutumista. Onhan se ilmeisesti viihderomaani, mutta silti ihan tarpeeksi syvällinen minun makuuni. Ja kuka sanoo, ettei kirjan äärellä saisi viihtyä? Ei aina jaksa lukea haudanvakavia teoksia otsa rypyssä. Lukemisesta on lupa nauttia, ja joskus siitä haluaa nauttia kevyen kirjallisuuden äärellä.  

Näiden kolmen blogatun kirjan lisäksi mieleeni tuli pari ennen blogiaikaa luettua romaania. Nuorempana luin paljon Mika Waltaria, ja muistan pitäneeni hänen romaanistaan Appelsiininsiemen. Hassu juttu on, että vaikka pidin siitä silloin, en enää yhtään muista, mistä se kertoi! Siitä on niin pitkä aika, ja minulla on niin lyhyt kirjamuisti... Siksi olisi korkea aika lukea tuo kirja uudestaan. Sittenpä näkisin, mistä se oikein kertoo ja miten se tällä kertaa minuun uppoaa. Onko se enää edes minun juttuni?

Ennen blogiaikaa luin myös Chimamanda Ngozi Adichien kirjoja, joita ei taida täällä blogissa olla kuin yksi. Haluaisin lukea uudestaan hänen romaaninsa Kotiinpalaajat, koska se oli minulle tärkeä kannustaja blogin perustamiseen liittyen. Olin silloin haaveillut jo kauan omasta blogista, ja Kotiinpalaajissa päähenkilö perustaa blogin, mikä innosti minua suuresti, kun luin kirjan. Siitä meni muutama kuukausi, ja sitten minäkin toteutin blogihaaveeni. Muutenkin pidin Chimamanda Ngozi Adichiesta, ja vielä on ainakin yksi hänen romaaninsa kokonaan lukematta, nimittäin Puolikas keltaista aurinkoa. Se on paksuutensa takia jäänyt toistaiseksi lukematta, mutta eiköhän sen aika vielä tule. 

Ai niin, vielä kolmas ylimääräinen! Sittenpä näitä on 3+3... Lukioaikoina (eli noin 30 vuotta sitten) luin Laila Hietamiehen Kannas-sarjaa: Mäeltä näkyy toinen mäki, jne... Viime aikoina minua on alkanut kiinnostaa palata noihin kirjoihin, joista pidin silloin nuorena. Kun olen tässä lukenut sotaleskistä ja sotaorvoista, on alkanut kiinnostaa lukea enemmänkin noista ajoista, Suomen lähihistoriasta. 

Tässäpä haaste sinulle, jolla on blogi. Jos haluat osallistua, tee postaus kolmesta kirjasta, jotka haluaisit lukea! Mutta sen voin luvata, että on vaikeaa pysyä vain kolmessa kirjassa...