Teuvo V. Riikonen: Armollinen erämaa

Teuvo V. Riikosen Armollinen erämaa on yksi kristillisistä lempikirjoistani. Tämä oli jo kolmas lukukerta, ja joka kerralla siitä avautuu jotain uutta ja erilaista, kun elämäntilanne on aina hiukan erilainen.  

Moni kokee joutuneensa hengelliseen erämaahan, jossa ei kasva mitään eikä tunnu miltään. Ihminen tuntee itsensä syrjään sysätyksi, kokee yksinäisyyttä ja joutuu kohtaamaan omaa sisäistä pimeyttään. Ja tietysti on paljon ulkoista pimeyttä, ahdistavia olosuhteita, kärsimystä. Tai sitten on vain kyllästymistä, joka saattaa kuitenkin olla merkki siitä, että jotain uutta on tulossa. 

Erämaa on hiljaisuuden ja pelkistämisen paikka, jossa on aikaa kuulla omia ajatuksiaan ja Jumalan ääntä. Meidän 2000-luvun ihmisten mieli on monesti ruuhkainen; me hukumme informaatiotulvaan ja sanojen paljouteen niin ettemme kuule omia ajatuksiammekaan. Pysähtyminen, hiljaa oleminen ja sisimpänsä kohtaaminen voi toisaalta olla pelottavaakin. Mutta mikä ihana mahdollisuus sanojen paljouteen väsyneelle! 

Siellä erämaan hiljaisuudessa meissä tapahtuu myös kasvua. Siellä syntyy uutta, vaikka emme sitä sillä hetkellä huomaa. Joudumme nimittäin odottamaan, eikä mitään näytä tapahtuvan. Mutta se uusi, jota Jumala luo, puhkeaa ajallaan esiin. 

Kirja pohtii myös kärsimyksen ongelmaa. Miksi Jumala ei puutu käsittämättömiin asioihin, joita tapahtuu; miksi joillekin ihmisille kärsimystä annetaan enemmän kuin he jaksavat kantaa - ja niin paljon enemmän kuin monille muille? Nämä ovat kysymyksiä, joihin ei ole vastausta, eikä Riikonenkaan yritä sellaisia tarjota. Mutta hän kysyy, niin kuin moni meistä joutuu kysymään. 

Riikosen omien ajatusten lisäksi kirjassa on paljon hyviä lainauksia muilta kirjoittajilta. Lopussa onkin lähdeluettelo, josta voi löytää lisää luettavaa aiheeseen liittyen. Tässä ruotsalaisen Peter Nilssonin ajatuksia: 

Mutta sinun tulee tietää, että hänen poissaolossaan on jotakin mahtavaa. Juuri laiminlyömällä minua, Hän pakottaa minut ajattelemaan itseään. Tyhjyys voi olla käsin kosketeltavaa. Kaikki hiljaisuus ei ole vihamielistä... Jumalan hiljaisuus on merkki, että hän näkee sinut, että hän on ystäväsi. 

Itselläni on tällä hetkellä juuri sellainen ruuhkainen, sanojen paljouteen väsynyt mieli. Armollinen erämaa oli tähän kohtaan todella armollista luettavaa, koska Riikonen ei hukuta lukijaa sanojen paljouteen, vaan sanoo vähillä sanoilla paljon. Hänen kirjansa äärellä jää tilaa kuulla myös niitä kadoksissa olleita omia ajatuksia. Väsynytkin jaksoi tämän kirjan lukea, ja tuntui kuin olisi saanut tilkan raikasta vettä erämaan kuivuudessa. 

Muutama ote kirjasta. Tässä luvusta Minä hyvitän teille ne vuodet: 

Autiomaakokemus, joka näyttää turhilta vuosilta, voikin olla mahdollisuus tajuta oma sydän. Ihminen joutuu arvioimaan itseään uudella tavalla. Vaaroja ei karkoteta pakenemalla vaan kohtaamalla ne. Peter Halldorfin sanoin: "Kaikki se, mitä halusin välttää, seuraa minua varjon tavoin autiomaan armottoman auringon alla." 

Ja luvusta Erämaa on paikka, jossa syntyy uutta: 

Jumala tekee uutta rikkomalla vanhaa, sillä on myös "aika repäistä rikki" (Saarnaaja 3:7). -- Jumalan salattu tapa on se, että erämaassa ihmiseltä otetaan pois, jotta voidaan jotain antaa tilalle. 

Erämaan pimeydessä maisema, josta ei näytä olevan tietä ulos, voikin kätkeä uuden alun, jota emme huomaa. Kun me luulemme seisovamme lopussa, olemmekin vasta alussa. Erämaan poluilla meitä tullaan vastaan. Vasta erämaan jälkeen voimme huomata: "Sinä olit minun kanssani, enkä minä sinua tuntenut." 

Armollinen erämaa on pieni suuri kirja: syvällinen, puhutteleva ja hoitava. 

Katharos Oy 2009 

116 sivua 

Kannen kuva Jake Bonsdorff 

Graafinen asu Johanneksenleipäpuu Oy 

Kirjasta on blogannut myös Reijo Telaranta.