Masaji Ishikawa: Pako helvetistä - Kohtalona Pohjois-Korea

Masaji Ishikawa syntyi Japanissa vuonna 1947 ja eli siellä elämänsä kolmetoista ensimmäistä vuotta. Hänen äitinsä oli japanilainen, mutta korealainen isä oli nuorena kidnapattu nykyisen Etelä-Korean alueelta Japaniin töihin, mistä hän oli katkera.

Korealaiset olivat Japanissa pohjasakkaa, ja lisäksi heille alettiin syöttää propagandaa siitä, että Pohjois-Korea olisi maanpäällinen paratiisi, johon kannattaisi "palata" (vaikka esimerkiksi Masaji Ishikawan isä ei edes ollut sieltä kotoisin). Niinpä moni nieli syötin ja lähti matkaan - näin myös Ishikawan perhe,

Kuitenkin heti kun laiva tuli perille satamaan, kaikki näkivät jo siellä, että heitä oli petetty. Se oli aavesatama hylättyine, ruostuneine laivoineen, ja taustalla häämöttivät autiot rinteet korostamassa kolkkoa tunnelmaa. Sitten jouduttiin asumaan kurjiin oloihin ja tavattiin paikalliset ihmiset, jotka eivät vaikuttaneet koskaan peseytyvän tai vaihtavan vaatteitaan. Kaiken lisäksi kun Japanissa korealaisia oli syrjitty, nyt Ishikawaa haukuttiin koulussa japsipaskiaiseksi. Hän oli aina vääränlainen.

Tästä alkoi se 36 vuoden helvetti, jota Ishikawa lopulta pakeni. Muualta tulleena hän näki selvästi, miten aivopestyjä ihmiset olivat, mutta huomasi nopeasti myös, että parasta oli itsekin teeskennellä kuuliaista kansalaista. Hengestään saattoi päästä pienenkin valittavan huomatuksen takia, jos se sattui tulemaan salaisen poliisin tietoon. Oli vain nieltävä kaikki hulluudet, kuten esimerkiksi tämä:

"Sadonkorjuu tunnettiin 'syystaisteluna'. En tunne ilmaisun alkuperää, mutta se haiskahti vahvasti Kim Il-sungin keksinnöltä. Kaikkea nimettiin aina 'taisteluksi', 'marssiksi' tai 'sodaksi'. Yleviä sanoja, joilla kansalaisia kannustettiin rehkimään ahkerammin. Ja kaikki lausuttiin aina yliampuvan innokkaaseen äänensävyyn, joka kuulosti samaan aikaan sekä naurettavalta että mielettömältä."

Vuosien varrella tilanne tuntui tasaisesti vain pahenevan, varsinkin kun Ishikawa sitten aikuisena perusti perheen. Mikään työnteko ei riittänyt elättämään kokonaista perhettä. Lopulta 1990-luvulla maa kärsi pahasta nälänhädästä, josta lukeminen oli yksi pahimmista osuuksista tässä kirjassa. Ihmisiä kuoli kaduille, ja jotkut sortuivat ihmissyöntiin, kun maasta ja maan altakin oli jo kaivettu kaikki syötäväksi kelpaava - ja kelpaamaton. Pettuleivän ja rikkaruohojen syömisestä ihmisille tuli pahoja oireita.

Lopulta Ishikawa päätti paeta. Jos hän pääsisi Japaniin, hän voisi sitten auttaa perheensäkin sinne. Kuinka pakomatka sujui ja elämä sen jälkeen järjestyi - siitä (ja paljosta muusta!) voit lukea tästä kirjasta. Vaikka Pohjois-Koreasta olisi lukenut useitakin kirjoja, jokainen kirja kertoo aina jotain uutta. Pohjois-Korea on järkyttävä ja tuntematon maa, josta ei juuri saa tietoa muualta kuin näistä pakolaisten selviytymistarinoista.

Tämäkin oli surullisuudestaan huolimatta myös todella mielenkiintoinen kirja, joka kannattaa ehdottomasti lukea, jos haluaa lisää tietoa Pohjois-Koreasta.

Loppuun jaan vielä otteen kohdasta, jossa Ishikawa yritti hakea traktorinkuljettajan työtä:

"En juurikaan yllättynyt, kun ensimmäinen hakemukseni otettiin vastaan tavanomaisten ennakkoluulojen saattamina.
  'Tajuathan, että traktoreilla voi ajaa teitä pitkin?'
  'Tuota, kyllä.' 
  'Ja tiedäthän myös sen, että Pohjois-Koreassa teiden sijainnit luokitellaan sotilassalaisuudeksi?'
  Hä?
  Uskomatonta mutta totta. Siihen aikaan kaikki rautatiet, maantiet ja joet olivat sotilassalaisuuksia. Sijaintien paljastaminen oli kielletty, kuoleman uhalla.
  'Kai ymmärrät, että tällaista informaatiota ei voida paljastaa kenellekään sinun kaltaisellesi.'
  Minun kaltaiselleni. Japanilaiselle maanpetturille."


Minerva Kustannus Oy 2018
269 sivua
Englanninkielinen alkuperäisteos: A River in Darkness. One Man's Escape from North Korea
Englannista suomentanut Niko Jääskeläinen
Kannen kuva: IStock, simplemaps.com