Veera Vaahtera: Sopivasti sekaisin

Tämä Veera Vaahteran uutuuskirja ilmestyi tällä kertaa vain e-kirjana ja pokkarina. Erona moniin muihin Vaahteran kirjoihin tässä on myös se, että kirjassa ei tällä kertaa seikkaile / kohella sinkku, vaan jo perheellinen nainen.

Kirjan nimen mukaisesti päähenkilö Matleenan elämä todella on hyvinkin sopivasti sekaisin, ellei enemmänkin. Hänellä on miehensä Teron kanssa kaksi pientä lasta, joita Tero on jäänyt koti-isänä hoitamaan. Mies kuitenkin käsittää isyyden tarkoittavan lähinnä sitä, että lasten kanssa leikitään koko ajan - kotitöillä ei ole niin väliä. Joten kun Matleena tulee väsyneenä töistä kotiin, häntä odottaa aina kauhea sotku ja kaaos.

Eikä töissä ole sen helpompaa. Matleena on kirjastotoimenjohtaja, jonka alaiset ovat toistensa kimpussa kuin pahaiset kakarat, joten hän joutuu töissäkin toimimaan erotuomarina. Muutenkin kyseiset alaiset vaikuttavat hyvinkin rasittavilta.

Mitä tapahtuu, kun Matleena ei vain jaksa enää? Kun hän päättää, ettei siivoa enää miehensä sotkuja eikä anna työkaverien pompotella itseään. Melkoinen soppa siitä ainakin syntyy, kuten kirjan kannessakin luvataan.

Kaiken lisäksi samaan aikaan niin kovin houkuttavalta tuntuu eräs "huomaavainen ja huoliteltu Juhani" (takakannen sanoin).Työkuvioista hänkin, mutta ainoa joka ymmärtää. Hän on ainoa, jonka seurassa Matleena enää voi rentoutua.

Mihin tämä kaikki siis johtaa? Ovatko työpaikan ja perheen sotkut korjattavissa vai mitä tapahtuu? Miten käy Juhanin kanssa? Monen kommelluksen kautta kirjassa lopulta päästään ratkaisuun, joka minusta vaikutti hyvältä. Voi hyvillä mielin laskea kirjan kädestään.

Sen verran paljon kaaosta ja stressiä tässä kirjassa kyllä oli, että onneksi oli aina välissä pieni ripaus huumoria sitä keventämässä. Niin, ja romantiikkaa. Niiden avulla tarina imaisi minut mukaansa. Lisäksi Matleenan tunteisiin, niin iloihin kuin suruihinkin, oli helppo eläytyä, joten oli kiinnostavaa seurata hänen vaiheitaan.

Henkilökohtaisesti pidän enemmän chick lit -genren sinkkutarinoista, joihin näin lapsettomana on helpompi eläytyä. Ne ovat myös yleensä kevyempiä, koska sinkkuelämä nyt on tietyssä mielessä "helppoa" - riippuu tietysti monista tekijöistä sekin. Toki siinäkin on ongelmia aivan tarpeeksi. Totta kai monet kärsivät sinkkuudestaan kovastikin, mutta itse kun olin pitkään sinkkuna, olin monesti suht tyytyväinen (paitsi silloin kun oli sydänsuruja!). Mutta se sinkkuudesta. Se piti sanomani, että pienten lasten töissä käyville äideille tämä kirja varmasti tarjoaa oivaa vertaistukea. Samoin kuin hankalien alaisten kanssa painiskeleville.

Mutta jos haluaa todella kevyttä luettavaa, niin kevyimmästä päästä tämä stressaantuneen uraäidin tarina ei kylläkään ole. Toki siinä on kevennyksiä välillä, ja loppu myös keventää tunnelmaa - sen verran kai voin paljastaa.

Joka tapauksessa hyvä kirja, ja hienosti Vaahtera (Vanhatalo) kehitteli tarinaa eteenpäin ja vei sen aina helpottavaan loppuun asti.

Kustannusosakeyhtiö Tammi 2017
244 sivua
Yhteistyössä Bonnier Books Finland (Bon-pokkari)

Helmet-lukuhaaste 2017:
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja