Tämä dekkari tuotti minulle monella tavalla pettymyksen, vaikka ihan rentoa ja mukavaa luettavaa olikin. Mutta heti tuo lähtökohta, että perhettä epäillään kunniamurhasta, vaikutti liian helpolta ratkaisulta, ja monet yksityiskohdat tarinassa olivat liian läpinäkyviä. Tarina myös eteni vähän hitaanlaisesti eikä temmannut mukaansa niin kuin dekkarit yleensä. Siitä puuttui tiettyä intensiivisyyttä, josta pidän dekkareissa.
Ja mikä oli kaiken huippu ja mitä ei usein tapahdu: tällä kertaa osasin jopa epäillä oikeaa syyllistä jo kauan ennen kuin se poliiseille selvisi! Toki joitain muitakin tulin epäilleeksi, mutta tämä oli yksi varteenotettavimmista vaihtoehdoista.
Kirjan vahvuutena on tanskalaisen ja arabikulttuurin kohtaamisen sekä maahanmuuttajien elämän vaikeuksien kuvaus. Kirjassa kuvataan myös päähenkilön, etsivä Louise Rickin, yksityiselämää. Ja olihan tässä vähän sitä jännitystäkin, mutta kuitenkin tarina oli jotenkin vaisu. Muistelen, että kun luin Blaedelin dekkarin Nimimerkki Prinsessa, se oli paljon jäätävämpi tarina kuin tämä.
Oli tässäkin kirjassa silti joitain yllättäviäkin käänteitä ja ihan viihdyttävää luettavaa se oli, vaikka ei napakymppiin yltänytkään.
Karisto Oy 2014
360 sivua
Suomentanut Virpi Vainikainen
Jotkut kirjat vaan jää tällaisiksi "välikirjoiksi". Usein ei oikein edes muista niistä, mikä nyt niin ärsyttikään - siksi onkin hyvä kirjoittaa ylös jos haluaa joskus palauttaa mieleen :D
VastaaPoistaTiia
Niin, eivät kaikki kirjat vain millään voi olla elämää suurempia juttuja. Ja täältä blogista on kyllä hyvä palautella asioita mieleen, jos unohtuu.
Poista