Burmasta kotoisin oleva Tin Win on menestyvä juristi New Yorkissa, mutta eräänä päivänä hän katoaa jäljettömiin eikä palaa enää kotiinsa. Vuosia myöhemmin hänen tyttärensä Julia saa käsiinsä vanhan rakkauskirjeen, jonka hänen isänsä on kirjoittanut tuntemattomalle burmalaisnaiselle nimeltään Mi Mi.
Tästä alkaa Julian matka: hän lähtee kirjeen osoitteessa mainittuun burmalaiskylään etsimään isäänsä ja totuutta siitä, mitä tapahtui ja mitä jo ennen oli tapahtunut. Isä ei nimittäin koskaan ollut kertonut perheelleen elämänsä ensimmäisistä 20 vuodesta. Kuka isä lopulta oikein oli ja mitä hänelle oli tapahtunut? Entä kuka oli Mi Mi?
Kylässä Julia tapaa U Ba -nimisen salaperäisen miehen, joka alkaa vähän kerrallaan kertoa Julialle tarinaa Tin Winistä, alkaen tämän lapsuudesta. Julia on aluksi kärsimätön ja kyselee vain, missä hänen isänsä on, mutta U Ba'lla ei ole kiirettä mihinkään; hän vain jatkaa kertomustaan.
Aluksi Julia ei tahdo edes uskoa todeksi kaikkea, mitä U Ba hänelle kertoo, mutta päivät kuluvat ja tarina etenee. Aletaan lähestyä totuutta. Julia saa lopulta vastaukset kysymyksiinsä, ja tämän sekä ulkoisen että sisäisen matkansa aikana hän on oppinut paljon uutta elämästä, rakkaudesta ja isästään.
Minusta tarina oli kaunis ja viehättävä. Siinä oli jotain hyvin runollista. Ja koska en tiedä Burmasta eli Myanmarista juuri mitään ja tuntemattomat maat aina kiinnostavat minua, nautin kirjasta myös nojatuolimatkana.
Kirjan kansilehdellä sanotaan, että tämä on vaikuttava kertomus, jonka lukemiseen tarvitaan paljon nenäliinoja. No, tunnustan, että itse en itkenyt yhtään, vaikka olihan tarinassa omat surulliset kohtansa. Mutta eri ihmiset varmasti itkevät eri kirjojen takia.
Kirjoittaja on toiminut saksalaisen Stern-lehden kirjeenvaihtajana Aasiassa: siitä hänen Aasian tuntemuksensa. Tämä esikoisromaani nousi yllätyshitiksi monessa maassa ja se on käännetty yli 20 kielelle.
Niinpä hän ei hämmästynyt tuona iltapäivänä luostarissa, kun Tin Win äkkiä seisahtui mennessään keittiöön, kääntyi puoliksi kuin vainun saaneena, tuli hänen luokseen ja kyykistyi. Mi Mi katsoi häntä suoraan kasvoihin ja luki hänen maidonvaaleista silmistään enemmän kuin voisi koskaan nähdä vanhempiensa tai veljiensä silmistä. Hän näki, että poika tunsi yksinäisyyden, ymmärsi syyn ihmisen sisäiseen sateeseen silloinkin kun aurinko paistoi ulospäin, ettei suru vaatinut välitöntä syytä. Hän ei hämmästynyt edes kuullessaan, että poika kuuli hänen sydämensä lyönnin, Mi Mi uskoi joka sanan.
Helmet-lukuhaaste 2017:
42. Esikoisteos
Myös ystävyyshaasteeseen osallistun tällä kirjalla.
Gummerus 2016
326 sivua
Suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi
P. S. Yritän siis tehdä "parannuksen" ja kerron tästä lähtien käännöskirjojen suomentajankin. Pahoittelen, etten ole aiemmin älynnyt sitä tehdä!
P. S. 2. Sen unohdin mainita, että kyllä olin vähällä keskeyttää lukemisen jossain kirjan puolenvälin paikkeilla. Tarina kun etenee kovin viipyillen ja mietiskellen, siis hitaasti - ja joskus lukijan pitäisi muka päästä kiireesti eteenpäin... ainakin minun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti