Viivi Rajamäki: Puhu minulle hiljaisuudessa

Viime aikoina lukeminen on jäänyt vähiin, mutta nyt lukaisin tällaisen ohuen kirjan. Kysymyksessä on vanha kristillinen romaani, koskettava tarina uupumuksesta ja levosta. 

Jorma ja Sirkka Rantala pyörittävät isoksi kasvanutta vaateliikettä aikuisten lastensa kanssa, ja työntekijöitäkin on jo kolmisenkymmentä. Toiset lomailevat joskus, mutta Sirkka ei koskaan. Hän ei osaa levätä ja suostuu monesti tekemään toistenkin työt. Muutenkaan Sirkka ei osaa pitää huolta itsestään, ei syö kunnolla, eikä unikaan tahdo tulla. 

Sitten eräänä päivänä hän pyörtyy töissä ja joutuu lääkärin tutkimuksiin. Lääkäri kirjoittaa Sirkalle kuukauden lomaa, joka olisi nyt vihdoin käytettävä lepoon ja itsestään huolehtimiseen. 

Sirkka on niin väsynyt ihmisiin, että innostuu lähtemään yksin Savituvalle, jota Jorma kavereineen on käyttänyt metsästysmajana. Siellä ei ole sähköä, mökkiä pitää lämmittää puilla, ja vesi on haettava lähteestä. Toiset epäilevät Sirkan jaksamista noin alkeellisissa oloissa ja vielä ihan yksin. Onhan kaiken lisäksi talvi ja paukkupakkaset. Mutta juuri tuollaista elämää Sirkka nyt kaipaa, eikä mikään voi estää häntä toteuttamasta unelmaansa. 

Mökin ja luonnon hiljaisuudessa hän nauttiikin olostaan täysin siemauksin. Saa nukkua aina kun nukuttaa, ruokakin alkaa maistua, puuhellan lämmössä ja öljylampun valossa on kodikasta, ja ulkona voi hiihdellä voimiensa mukaan luonnon ihmeitä tarkkaillen. 

Hetken hän tuijotteli pimeyteen, alkoi erottaa kuunvalaiseman ikkuna-aukon, näki itsensä makaamassa tässä pienessä pisteessä lumilakeudella, kuun ja tähtitaivaan alla. Vain joku jänis kenties loikki pelloilla ja pajukoissa, muuten kaikki oli pysähtynyt yön lepoon. Pakkanen näytti taas kiristyneen. Mutta hänellä oli täällä hyvä olla. Harmaan mökin lämmössä. Hiljaisuudessa. 

Savituvalla Sirkalla on myös aikaa ajatella omaa elämäänsä: mitä kaikkea hän oli tehnyt väärin ja uuvuttanut sillä itsensä, entä miten pitäisi jatkaa tästä eteenpäin? 

Naapuritalon emäntä Liisa vierailee joskus auttelemassa ja antamassa Sirkalle uutta ajattelemisen aihetta. 

Puhu minulle hiljaisuudessa on viisas romaani uupumisesta, hiljaisuuteen vetäytymisestä, levosta ja myös elämän syvimmistä kysymyksistä, elämän tarkoituksen etsimisestä. Se oli samalla hyvin nautinnollinen lukuelämys, koska minusta oli ihanaa lukea tuollaisesta mökin ja luonnon rauhaan vetäytymisestä, levosta ja hiihtelystä. Kaukana kavala maailma. Myös arkisista askareista lämmityspuuhineen ja vedenhakumatkoineen oli jotenkin rauhoittavaa lukea. Joskus on lepoa lukea tällaista romaania, jossa ei tapahdu paljon, vaan vallitsee se rauha ja hiljaisuus, jota jo kirjan nimikin lupaa. 

Kirjan loppu on hyvin vaikuttava, pysäyttävä ja ajatuksia herättävä. Kristillisten romaanien kirjoittajilla on helposti kiusaus ratkaista ongelmat, kääntää kaikki parhain päin ja selittää asiat puhki, mutta Rajamäki ei sorru siihen, vaan jättää jotain lukijankin mietittäväksi. 

SLEY-Kirjat 1983 

135 sivua 

Kansi: Osmo Omenamäki