Sitten näistä kuudesta henkilöstä katoaa ensin yksi, sitten vielä toinenkin. Mitä heille on tapahtunut ja kuka on kaiken takana? Liittyvätkö katoamiset jotenkin Ingmar Bergmaniin vai eivätkö liity? Ajan mittaan tutkimukset paljastavat, että ystävysten hienon ja idyllisen julkisivun takana on sittenkin synkkiä salaisuuksia.
Kirja alkoi vetävästi: heti ensimmäisessä lyhyessä luvussa oli toimintaa. Mutta sen jälkeen kirjoittaja esittelee pitkään kirjan päähenkilöitä ja kuvaa heidän matkavalmistelujaan sekä yhteisen lomanvieton alkua Fårön saarella. Minulla oli jo kärsivällisyys loppumaisillaan, kun odotin, että alkaisi tapahtua. Minusta kun parhaita dekkareita ovat ne, joissa on jännitystä aivan alusta loppuun asti. Pitkät taustatarinat koettelevat kärsivällisyyttäni.
Mutta odotus palkittiin. Kun sitten lopulta alkoi tapahtua, se oli menoa. Ja itse asiassa mitä pitemmälle luin kirjaa, sitä enemmän tuntui siltä, ettei olisi pitänytkään toivoa sitä "actionia". Jännitystä oli ja tarina vei mennessään, joten moni lukija varmasti pitää tästäkin dekkarista. Omalla kohdallani vain alkoi tuntua, että eräänlainen karmeuskiintiö tuli nyt täyteen. Se ei niinkään liittynyt tapahtuneisiin murhiin, vaan näiden pariskuntien elämästä paljastuneisiin salaisuuksiin. Luulenpa, että luen lähiaikoina vähän kevyempiä kirjoja.
Mutta jos joku on kiinnostunut ja arvelee jaksavansa sen pitkän alun läpi, niin kyllä tässäkin dekkarissa vauhtia ja jännitystä riittää, joten ei kannata välittää siitä, että minulle tietyt asiat olivat vähän liikaa.
Suomalaisten lukijoiden iloksi myös Jörn Donner on vieraana kirjan elokuvatapahtumassa.
Ensimmäinen painos Kustannusosakeyhtiö Otava 2012.
Lukemani Seven-pokkari nidotun laitoksen toinen painos v. 2013.
Suomentanut Taina Rönkkö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti