Daniëlle Hermans: Tulppaanimurhat

Eipä ole ihan näin käynyt koskaan ennen. Luin kirjaa melkein 300 sivua ja vasta loppusuoralla jätin kesken!! Yleensä sitä huomaa jo aikaisemmin, jos kirja ei miellytä, mutta joskus näinkin. Ehkä syynä oli tällä kertaa se, että tämä oli rikostarina, jossa asioita paljastetaan vähitellen. Niin kuin olikin.

Takakannen perusteella kirja vaikutti houkuttelevalta. 1600-luvun Hollannissa arvostettu tulppaanikauppias löydetään murhattuna. Oliko syynä harvinainen kukkasipuli vai hänen kirkonvastainen toimintansa? Sitten vuonna 2007 Lontoossa Alec Schoeller löytää setänsä Frankin raa'asti pahoinpideltynä. Viimeisenä tekonaan Frank antaa veljenpojalleen vanhan kirjan, jossa on kuvia tulppaaneista. Miksi hän antoi kirjan, mitä tekemistä hänellä oli tulppaanien kanssa, mitä hän halusi Alecin tekevän? Onko näillä murhilla jotain yhteyttä keskenään?

Koska Frank ehti ennen kuolemaansa sanoa, että kirjaa ei saa antaa poliisille, Alec ei kerro poliisille kaikkea, vaan aloittaa tutkimukset omin päin parin ystävänsä kanssa. Samaan aikaan toki myös poliisi tutkii tapausta.

Kirja oli ihan mielenkiintoista luettavaa ja sen parissa ne 300 sivua menivät mukavasti. Mutta vasta loppupuolella, kun aloin tajuta, mitä kirjailija ajoi takaa, minua alkoi ärsyttää niin, että jätin lukemisen sikseen. Kävi nimittäin ilmi - ja nyt seuraa paljastus, joten älä lue eteenpäin, jos tämä dekkari kiinnostaa sinua - että kirjassa "pahat äärikristityt" tappoivat hyviä ateisteja. Minusta tuollainen mustavalkoinen vastakkainasettelu ja kristittyjen leimaaminen pahoiksi tappajiksi oli niin ärsyttävää, etten jatkanut lukemista loppuun asti. Ei kiinnostanut enää.

No, totta kai tämä oli vain mielikuvitusta ja kirjailijan luomaa fantasiaa, mutta silti. Jokaisella kai tulee raja vastaan jossain - ja minulla se tuli tässä. Tämän takia keskeytin tämän kirjan lukemisen. Muuten se oli kyllä hyvin kirjoitettu, joskaan ei mitään dekkarien parhaimmistoa. Tarina ei kuitenkaan ollut kaikkein vetävimmästä päästä ja ehkä nuo tulppaanijututkin olivat hiukan mielikuvituksellisia. Minua kiinnostavat enemmän sellaiset kirjat, joiden tapahtumat voisivat tapahtua oikeastikin. Ehkä olen liian realisti.

Esittämäni näkemykset olivat siis ehkä ainakin osittain subjektiivisia, mutta en tässä blogissa muutenkaan pyri mihinkään kirjallisuustieteellisiin pohdintoihin, vaan kerron, mitä itse pidin kirjoista. Joku muu voi aivan hyvin haluta lukea tämänkin kirjan loppuun asti.

P. S. Kuvasta tuli näköjään epätarkka... Siksi kerrottakoon, että kannessa on lainaus: "Nautinnollinen murhamysteeri, joka ulottuu yli vuosisatojen." (Herald Sun)

Tällä kirjalla osallistun ystävyyshaasteeseen.

Bazar Kustannus Oy 2012
332 sivua
Suomentanut Sanna van Leeuwen