Kirjan eri luvuissa tarinaa kerrotaan eri perheenjäsenten näkökulmasta. Jokaisella on oma taakkansa kannettavanaan tässä asiassa. He olivat pitäneet äitiä itsestäänselvyytenä. Äidin osa oli raataa pellolla ja keittiössä, hän rakasti ja uhrautui, hänen omat unelmansa jäivät toteutumatta. Vasta hänen kadottuaan aviomies ja lapset tajuavat, miten paljon olivat häntä loukanneet ja miten paljon enemmän hän olisi ansainnut.
Eivätkä he tajua vain laiminlyöntejään, vaan myös sen, miten vähän olivat äitiä loppujen lopuksi tunteneet. Hänen elämästään paljastuu katoamisen jälkeen salaisuuksia, joista perheenjäsenet eivät olleet tienneet mitään.
Turhaan ei kirjan takakannessa sanota: Luettuasi tämän kirjan et enää ajattele äidistäsi niin kuin ennen...
Perheen vaiheista lukiessaan lukija saa samalla myös nojatuolimatkan Etelä-Koreaan, jossa on bambumetsää, kvitteni- ja persimonipuita, merileväkeittoa ja esi-isien muistojuhlia. Kaiken tämän eksotiikan keskellä itse tarina on kuitenkin universaali - perheenjäsenten laiminlyöminen ja siitä johtuva syyllisyys voisi tapahtua missä päin maailmaa tahansa.
Kyung-sook Shin todella osaa kirjoittaa - ei ihme, että hän on saanut useita kirjallisuuspalkintoja.
Into Kustannus Oy 2015
209 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti