Hän joutui etsimään töitä, tekemään mitä milloinkin tehtäväksi annettiin ja nukkumaan missä sattui. Aikansa hän työskenteli Pakistanissa, mutta lähti sitten Iraniin, jossa taas työnteko jatkui, mutta myös laittomana siirtolaisena oleminen ja poliisin pakoilu. Kun Iranissakin kohtelu oli lopulta kovaa, poika jatkoi matkaa eteenpäin. Hän pääsi kovien vaiheiden jälkeen Turkkiin, yritti löytää sieltä töitä siinä onnistumatta ja lopulta päätti lähteä Eurooppaan.
Näillä matkoilla tutuiksi tulivat ihmissalakuljettajat, vaarat, raskaat taipaleet - Iranin ja Turkin välillä kuukausi kävelyä, jolloin osa matkalaisista kuoli matkan varrelle - joskus taas monta päivää rekan valepohjassa, jossa oli ahdasta ja tukahduttavaa, juoma loppui eikä voinut liikkua.
Vuosia kestäneen matkansa varrella Enaiatollah tapasi pahantahtoisia ihmisiä, mutta myös ystävällisiä ja auttavaisia. Ja lopulta hän pääsi Eurooppaan. Miten siellä asiat järjestyivät, siitä voit itse lukea tarkemmin tästä kirjasta.
Kirja on pieni ja nopeasti luettu. Se on sympaattinen ja lukijan on helppo samastua yksin jätetyn pojan selvitymistaisteluun ja toivoa hänelle parasta. Kirjasta näkee, mitä kärsimyksiä Eurooppaan yrittävät ihmiset joutuvat käymään läpi - niille matkoille ei lähdetä huvikseen. Avartava ja tällä hetkellä hyvin ajankohtainen kirja.
Otava 2012
189 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti