Melba Escobar: Kauneussalonki - Manikyyrejä, mutanaamioita & murhia

Vihdoin sain käsiini tämän hartaasti odottamani kolumbialaisen dekkarin, joka ilmestyi suomeksi tänä kesänä. Enkä joutunut pettymään. Kirja on niin Latinalaista Amerikkaa kuin olla voi! Kylläkään ei vain hyvässä, vaan myös pahassa... ja sitä pahaa siellä päin maailmaa on monin verroin enemmän kuin täällä meillä, vaikka ei Suomikaan enää aivan lintukoto ole.

Bogotássa asuva Karen työskentelee hienossa kauneussalongissa, jossa osa hänen asiakkaistaan on hyvinkin rikkaita ja kuuluisia, kuten kongressiedustajan vaimo ja tv-juontaja. Monet uskoutuvat hoitojen lomassa Karenille asioistaan, mutta on hänellä sellainenkin asiakas, joka suhtautuu häneen halveksivasti ja haukkuu häntä aina heidän tavatessaan.

Muutaman kerran Karenin luona asioi myös teinityttö Sabrina, ja pian heidän viimeisen tapaamisensa jälkeen hän yllättäen kuolee. Syyksi ilmoitetaan itsemurha, mutta onko kaikki sitä miltä näyttää?

Sabrinan kuolema on vain alkua monille järkyttäville ja epäoikeudenmukaisille tapahtumille, joita sitten seuraa. Karenin elämä menee pois raiteiltaan, kun hän joutuu tapahtumien pyörteeseen. Romaani kuvaa laajasti latinalaisamerikkalaisen maan epäkohtia. Naisen osa on olla pelkästään kaunis esine, jolle mies saa tehdä mitä haluaa. Samoin köyhälle saa rikas tehdä mitä haluaa. Rahalla ja vallalla voi myös pestä kätensä pahoista teoistaan maassa, jossa korruptio kukoistaa. Myös mustiin ja intiaaneihin kohdistuva rasismi tulee kirjassa esiin.

Kevyttä lukemista tämä kirja ei todellakaan ole, mutta taidokas, pysäyttävä ja vaikuttava romaani kyllä. Loppuratkaisu yllättää ja jättää hiljaiseksi. Tätä en todella odottanut - mutta varmasti tällaista tapahtuu...

Itse pari kuukautta Kolumbian naapurimaassa viettäneenä nautin siitä nojatuolimatkasta, jonka Escobarin romaani tarjosi tutun tuntuiseen ympäristöön. Siitäkin huolimatta, että tässä tapahtui niin rankkoja asioita, että mitä pitemmälle luin, sitä enemmän myös järkytyin...

Kirja kertoo kuitenkin myös ystävyydestä, kolumbialaisesta musiikista ja ruuasta, se vertaa lämpimän rannikon ja kylmän vuoriston luontoa ja ihmisiä - siinä on paljon sellaista, josta voi nauttiakin, varsinkin jos on itse joskus käynyt siellä päin tai haluaisi käydä.

Loppuun pieni - ja niin tutun tuntuinen - tuokiokuva Bogotán kaduilta:

"Kun Karen ylitti kadun 100, kaikki se häly sai hänet hämmentymään: autontorvien tuuttaaminen, pakokaasun katku, vihreät linja-autot, jotka olivat vanhoja kuin almua anovien kerjäläisten nälkä, ikkunanpesuvälinein varustautuneet rammat jahtaamassa kolikkoja. Kotikylistään pois ajetut ihmiset olivat asettuneet jokapäiväisiin kadunkulmiinsa siinä toivossa että herättäisivät ohi ajavissa autoilijoissa kiusaantunutta myötätuntoa; heidän likaisissa, kielioppivirheitä vilisevissä pahvikylteissään, jotka kaikki oli kirjoitettu samanlaisella tussilla, lähes aina mustalla, kerrottiin hävitetyistä kylistä ja joukkomurhista, ja niiden haparoiva käsiala kuului selvästi ihmiselle, joka oli juuri ja juuri käynyt alakoulun kolmannen luokan ja jonka ainoa kirjoitusalusta oli jalkakäytävän sementti. Joillakin naisilla, jotka olivat lähes aina mustia tai intiaaneja, roikkui lapsi joko rintaa vasten tai selässä, ja he kannattelivat yhdellä kädellä pienokaistaan ja toisella pahvikylttiä..."

Jos kolumbialaisen yhteiskunnan pimeä puoli, pahuus, väkivalta ja epäoikeudenmukaisuus ei pelota, kannatta kyllä lukea tämä kirja. Se palkittiin Kolumbiassa vuoden parhaana romaanina vuonna 2016, mitä en yhtään ihmettele! Toivottavasti saamme kuulla Melba Escobarista vielä lisää!

Kustannusosakeyhtiö Aula & Co 2018
262 sivua
Alkuteos La Casa de la Belleza (2015)
Suomentanut Taina Helkamo
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti