keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Pirjo Puukko: Mutkanlukutaito

Tunnustan, että olen lukenut aivan liian vähän novelleja - ja vielä vähemmän kotimaisia. Jossain vaiheessa olin miettinytkin, että alkaisin tutustua novelleihin, mutta olin jo unohtanut koko asian. Onneksi minulle tarjottiin nyt arvostelukappaleena tätä Pirjo Puukon esikoisteosta, joka on novellikokoelma. Tässähän projektini pääsi hyvään alkuun!

Aluksi minulla oli hiukan käynnistysvaikeuksia, mutta sitten Puukon novellit veivät mennessään, ja suorastaan innostuin. Lopulta tämähän on huikea kirjallisuuden laji! Tämä ei siis jää tähän. Kiitos, Pirjo Puukko ja Stresa Kustannus!

Kokoelman novellit käsittelevät ihmissuhteiden ja elämän kiemuroita. Niitä mutkia, joissa mutkanlukutaito olisi paikallaan. On rakkautta, parisuhdetta, hylätyksi tulemista, perhesuhteita, työpaikan ihmissuhteita, naapurisuhteita, yksinäisyyttä. Näissä erilaisissa tilanteissa ihmiset pyrkivät selviytymään kukin omalla tavallaan.

Elämä tuo tullessaan kaikenlaista odottamatonta. Juuri korjattu auto päätyy mutkassa ojaan tai tulee vahinkoraskaus ja joutuu miettimään aborttia. Yksinäinen vanha mies saa sairauskohtauksen kerrostaloasunnossaan ja muistelee lattialla maatessaan mennyttä elämäänsä. Tämä novelli, Universumin yksinäisin mies, onkin yksi kirjan surullisimmista.

Pirjo Puukon novelleissa räiskyy elämän koko kirjo. Niissä on surullisia, hilpeän humoristisia, kepeitä, nokkelia, oivaltavia tai hiukan vinksahtaneita ja absurdeja sävyjä. Jälkimmäisiä ainakin aborttinovellissa, jossa on satanut lakkaamatta koko kesän ja syksyn, ja hiiret valtaavat talot.

Itselleni mieleen jäi esimerkiksi novelli Punainen kukko, jossa väkivaltaisen isän poika oireilee omalla tavallaan vielä vuosia isän lähdön jälkeen. Koomisinta osastoa edustaa Omenapuun oksat, jossa lapsiperhe on muuttanut omakotitaloon, mutta naapurin vanha pariskunta tekee heidän elämänsä hankalaksi valittamalla kaikesta mahdollisesta. Kuinka paljon tällaisia naapuruusuhteita onkaan aivan elävässä elämässä!

"Syksyn lentävät lehdet aiheuttivat katastrofin. Armaat tuulenpuuskat luutivat päivän mittaan pihan irtolehtiä naapurin puolelle. Antin neuvottelevan virkamiehen taidot saivat haasteen.
  Lastenhuoneen avoimesta ikkunasta kantautuva musiikki pani Aunen migreenin jyskyttämään. Ja niin kävi, vaikkei ikkuna olisi ollut aukikaan. Niillä oli varmaan kuuntelulaitteet."

Novellissa Selkeät ohjeet Irina-niminen nainen on aivan äärettömän tarkka pienimmistäkin yksityiskohdista ja on myös ohjelmoinut päivänsä niin tarkkaan, ettei vain ehtisi ajatella ja muistaa...

"Rauhankatu on hiljainen ja tuuli hyppyyttää puiden lehtiä. Irinan sisällä liikahtaa jokin, mutta hän välttelee tunnetta ja päättää miettiä asuntovelkansa korkoprosentin muutoksia. Kuinka kauan korot pysyvät näin matalalla? Mitä jos ne hurahtavat 90-luvun lukemiin?"

Hyvänmielennovellina mieleeni jäi Viileyden vuoksi. Siinä kaksi vanhaa kerrostalossa asuvaa naista päätyvät kumpikin pakoilemaan hellettä viileässä kellarissa, ja lopulta he menevät sinne aina yhtä aikaa, tuovat herkkuja ja muistelevat elämäänsä.

Puukon novelleissa myös tunnelmien ja ympäristön kuvaus on hienoa. Esimerkiksi Italian matkasta kertovassa novellissa voi melkein itsekin nähdä ne maisemat. Samoin kesäiset hetket Suomenlinnassa tai saaristossa välittyvät lukijalle elävästi. Entäpä sitten tunnelma opiskelukavereiden hiihtoretkellä meren jäällä:

"Meillä oli eväät repuissa ja reipas talvimieli. Aavalla jäällä tuuli puhalsi posket aroiksi mutta emme välittäneet, sillä hippien jonohiihto oli hupaisaa. Jokaisella oli viskata silloin tällöin hilpeä kommentti hyiseen ilmaan, sinne lumihiutaleiden sekan kieppumaan, napattavaksi ja naurettavaksi. Hiihtovauhti oli lähes vauhditon."

Yhteensä Mutkanlukutaito sisältää kahdeksantoista novellia, jotka on jaettu kolmen eri alaotsikon alle: Missä kaksi ihmistä, siellä kaksi maailmaa, Asiat väistävät suunnitelmia ja Vinoja katseita.

Jos pidät novelleista tai jos et vielä ole juuri lukenut niitä, kannattaa tutustua tähän Pirjo Puukon esikoisteokseen.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Stresa Kustannus osk. 2017, 135 sivua
Kuvitus ja graafinen suunnittelu Amelia Nyman

2 kommenttia:

  1. Minäkään en ole mikään intohimoinen novellien lukija, mutta tähän kirjaan kyllä ihastuin. Puukko on onnistunut tavoittamaan ja kuvaamaan jotakin ihan tavallista ihmisen arkielämästä. Teksti on sopivan tiivistä. Pidin kovasti siitä Italia-aiheisesta novellista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä jotain näissä novelleissa tosiaan oli. Italia-aiheisessa novellissa oli todella tunnelmaa. Itseäni kiinnostaa nyt ottaa selvää, millaisia novelleja muilla kirjailijoilla on. Olen myös haaveillut novellien kirjoittamisesta, mutta en ole uskaltanut tosissani yrittää. Nyt voisin ehkä kokeilla?! Tämän kokoelman novelleissa oli jotain niin inspiroivaa!

      Poista