Hanna Kivisalo: Jonain päivänä ymmärrät

Suljin vähän aikaa sitten Instagram-tilini, mutta kun vielä olin siellä, seurasin muun muassa Hanna Kivisalon Sekunnit ja tunnit -blogia. Niitä kyseisen blogin oivaltavia, armollisia, lohdullisia ja hoitavia tekstejä on koottu tähän Kivisalon uuteen kirjaan. Muutamia teksteistä muistankin lukeneeni jo Instagramissa. 

Kivisalolla on taito löytää onni ja ilo arjen pienistä hetkistä, myös lapsiperheen sotkuisesta ja epätäydellisestä arjesta. Osa kirjoituksista pohtiikin äitiyttä ja myös parisuhdetta. Mutta suuri osa kirjan teksteistä sopii myös lapsettomille ja sinkuille, koska niissä käsitellään yleisesti elämää iloineen ja suruineen. 

Kirjan ajatukset antavat väsyneelle luvan levätä ja olla armollinen itselleen. Niistä toivoton saa toivoa, ja miksi-kysymystenkin keskellä voi nähdä, että vielä tästä selvitään. Siemen ei kuole, vaan maan mullassa siitä syntyy aikanaan uutta elämää, ja niin on myös meidän ihmisten elämässä. 

Kivisalo käsittelee muun muassa jaksamista, pelkoa, rohkeutta, unelmia, rikkinäisyyttä ja keskeneräisyyttä. Hän osaa sanoittaa näitä asioita todella kauniisti ja puhuttelevasti. Monesti jo Instagramissa sain paljon rohkaisua hänen jakamistaan ajatuksista. 

Itselleni jäi mieleen esimerkiksi kirjoitus Olisi tyhmää kääntyä nyt, joka puhuu siitä, että kun on puolivälissä matkalla jostain vanhasta uuteen, mutta uutta ei vielä näy, ei pitäisi kääntyä takaisin. Tai että aina rohkeutta ei ole se, että hyppää suin päin tyhjän päälle, vaan se, että malttaa pysähtyä ja jäädä paikalleen siihen tilanteeseen, jossa jo on. Uskallatko olla hyppäämättä? kysyy tuo kirjoitus. 

Puhutteleva on myös Perhosen lyhyt oppimäärä. Sisälle eksynyt perhonen on niin hätääntynyt ja peloissaan, ettei ymmärrä antautua avulle, vaan yrittää paeta ihmistä, joka auttaisi sen vapauteen. Kivisalo kirjoittaa: 

Hätääntyminen esti perhosta näkemästä ratkaisua. Hätääntyminen esti näkemästä, että aivan lähellä oli apu, johon turvautua, ja vieressä käsi, jonka varaan laskeutua lepäämään itsensä ulos umpikujasta. 

  Kun mikään muu ei auttanut, suljin ikkunoiden sälekaihtimet - umpikujaan johtavat pakotiet yksi kerrallaan. Vasta sitten, kun huoneeseen tuli valoa vain yhdestä kapeasta ikkunanraosta, vasta sitten perhonen löysi reitin vapauteen. 

  Pimeä pystyi siihen, mihin joka nurkan valaiseva, häikäisevä auringonvalo yksin ei pystynyt. Se oli perhosen lyhyt oppimäärä. 

  Hymyilin, laitoin käden rinnan päälle kiitoksen merkiksi. Löysin sisältäni perhosen. 

Tässä vain muutamia ajatuksia kirjasta, joka sisältää niin paljon muutakin. Varmasti jokaiselle jotakin. Suosittelen lämpimästi tätä hienoa kirjaa, jossa on sekin hyvä puoli, että tekstin ovat lyhyitä, ja niitä voi lukea vaikka vain yhden kerrallaan. Sopii siis myös väsyneelle tai kiireiselle lukijalle. 

Nämä ovat tekstejä, joiden äärelle on hyvä pysähtyä miettimään omaa elämäänsä. 

Enostone kustannus 2021 

111 sivua 

Kansisuunnittelu Taivo Org / Küpress OÜ 

Kirjasta on blogannut myös Kirjat kertovat.  

Sekunnit ja tunnit -blogi on sekä Facebookissa että Instagramissa, mutta se löytyy myös täältä Bloggerista: https://sekunnitjatunnit.blogspot.com/. Bloggerissa sitä ei kylläkään ole päivitetty enää tämän vuoden puolella, mutta sieltä voi lukea vanhempia tekstejä.