lauantai 12. marraskuuta 2016

Helmi Kekkonen: Vieraat

On helteinen kesäpäivä Helsingissä. Senja ja Lauri ovat kutsuneet joitain vieraita illalliselle kotiinsa. Heidän kaunis kotinsa on valmiina ottamaan vieraat vastaan ja pöytä on katettu kahdeksalle. Lauri on vain mennyt ostamaan valkoisia ruusuja Senjan pyynnöstä. Ovikello alkaa soida ja vieraat saapuvat yksi toisensa jälkeen - mutta Lauria ei näy, ei kuulu. Vieraatkin tuovat tullessaan omia riitasointujaan tilanteeseen. Joku ei tule ollenkaan, toiset tulevat kutsumatta.

Tästä alkaa kirjan tarina, jossa kerrotaan henkilö kerrallaan, millaista heidän elämänsä on ollut ja on parhaillaan. Mikä heidät on tuonut tähän ja mitä painolasteja itse kukin kantaa sisällään. Kirja kertoo heidän toiveistaan, unelmistaan, pettymyksistään ja epäonnistumisistaan ennen kaikkea ihmissuhteissa, rakkaudessa ja perheessä. Lopulta tämä sekalainen seurakunta on vieras niin itselleen kuin toisilleenkin. Eli kirjan nimi ei tarkoita pelkästään vieraita, jotka tulevat kyläilemään, vaan jotain paljon enemmän.

Kekkonen kirjoittaa taitavasti ja vangitsevasti. On pakko lukea kirja kerralla loppuun asti. Onneksi kirja ei ollut kovin paksu, koska minulla oli muitakin intressejä kuin lukeminen tällä hetkellä. Koukuttavat kirjat vain tahtovat viedä mennessään. Kertalukemiseksi tämä on hyvä kirja juuri siksi, että sen lukee nopeasti. Ei tarvitse yötä myöten lukea.

Lopulta tämä päivä, jona illallinen on katettu, muuttaa useammankin kirjan henkilön elämän. Kuten kirjan alussa sanotaan: Tarina alkaa. Tarina kesän viimeisestä päivästä. Kaupungista. Heistä. Kuuntele. Huomenna kaikki on jo toisin.

Loppuun lainaus kirjan alkupuolelta:

Anteeksi, Senja mutisee ja kyykistyy, kerää siruja ja palasia ympäriltään, sormet menevät solmuun ja hän tuntee itkun kuristavan, paniikin lähestyvän. Äiti on oikeassa. Lauri oli oikeassa. Mitä hän oli ajatellut? Miksi hän oli kuvitellut olevansa tähän valmis? Illallisia järjestivät onnelliset ihmiset, sellaiset jotka eivät itke ja pudottele laseja, joiden ajatukset ja muistot eivät räjähtele aamusta iltaan. Sellaiset jotka kulkevat keveästi ja katsovat ihmisiä suoraan silmiin. Joiden mies on jumalauta paikalla silloin kun vieraat saapuvat.

Kustannusosakeyhtiö Siltala 2016
191 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti