maanantai 13. maaliskuuta 2023

Heini Röyskö: Ja samassa tuli hiljaisuus


Ja samassa tuli hiljaisuus
 on koskettava uutuusromaani, joka kertoo Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä pääsiäisviikolla vuonna 1976 ja joidenkin fiktiivisten lapualaisten elämästä syksyyn 1977 asti. 

Heini Röyskö kertoo tarinaa muutaman räjähdyksen eri tavalla kokeneen henkilön kautta. Eeva on töissä lataamossa ja loukkaantuu räjähdyksessä, ei kuitenkaan kaikkein pahiten. Järkyttävintä hänelle on menettää niin äkillisesti ja väkivaltaisesti monta työtoveria, joista Leena oli Eevan paras ystävä. Leena jättää jälkeensä kipeän tyhjiön. 

Puut kasvavat hitaasti, suru himmenee hitaasti. Pitkäperjantaihin on kolme pitkää yötä. Aika on erilaista sellaiselle, johon sattuu. 

Jouko puolestaan on Leenan puoliso, josta tulee nyt surun musertama leski. Hän hautautuu suruunsa täysin, vaikka päälle päin pohjalainen ei voi suruaan näyttää. Ei saa olla heikko. Leenan ja Joukon pieni Maria-tytär menettää äitinsä, mutta ei suostu uskomaan, että äiti on kuollut. Marian näkökulmaa kerrotaan lukujen välissä olevissa lyhyissä kursiivilla kirjoitetuissa kappaleissa. 

Kristiina on nuori lukiolaistyttö, helluntailainen. Hän on räjähdyksen sattuessa luvattomilla teillä, koska seurustelee salaa ei-uskovan Heikin kanssa, joka on kaiken lisäksi urheilija (mikä oli tuon ajan helluntailaisille syntiä). Räjähdys järisyttää rajusti Kristiinankin maailmaa. 

Myös esimerkiksi palomies Mauri tuo mukaan oman näkökulmansa räjähdyspaikalla työnsä puolesta olleena ja siellä monenlaista järkyttävää nähneenä henkilönä. Räjähdys muistuttaa häntä sodan kauhuista. 

Tarinassa tulee esiin eteläpohjalainen vahvuuden ja pärjäämisen pakko. Ihmiset surevat yksin, patoavat surun sisälleen. Tässä otteet kahdesta eri luvusta: 

Mutta saako ihminen lakeudella luhistua milloinkaan? 

 Mutta iso osa on yhä niitä, jotka vaikenevat, antavat surunsa upota Lapuanjoen tummaan virtaan. 

Heini Röyskö kuvaa taitavasti ihmisten ristiriitaisiakin tunteita, heidän välisiään jännitteitä ja ihmissuhteiden kiemuroita. Kirjan henkilöiden erilaisista näkökulmista muodostuu hieno kokonaisuus, ja kaiken kruunaa Röyskön upea kieli. Hän osaa sanoa asioita valtavan kauniisti ja muutenkin osuvasti. Eikä hän kuitenkaan tee kauniillakaan lauseilla tyhjäksi räjähdyksen kokeneiden kärsimystä, vaan tuon tragedian julmuus ja rumuus tulevat tekstissä hyvin esiin. 

Koska Lapua sijaitsee Etelä-Pohjanmaan "raamattuvyöhykkeellä", myös uskonasiat ja nimenomaan helluntailaisuus ovat tässä tarinassa esillä. Röyskö ei kuitenkaan vedä mutkia suoriksi eikä laita kaikkia henkilöitään tulemaan uskoon, ei edes ratkaise kaikkia heidän ongelmiaan. Lopussa moni asia jää kesken, ja sellaistahan elämä on, keskeneräistä. Kipu jää, vaikka elämä jatkuu. 

Useimmat kirjan henkilöistä eivät edes ole uskovaisia, eikä helluntailaisuutta siten kuvata kirjassa pelkästään sisältä päin, vaan aika paljon myös ulkopuolisten ihmisten kriittisin silmin. Ristiriitoja ja jännitteitä on uskossakin, kuten Kristiinalla, josta ei voi etukäteen arvata, miten hänen lopulta käy suhteessa uskoonsa ja Heikkiin. 

Mutta toki uskon myönteinenkin näkökulma tulee kirjassa esiin. Esillä on myös Niilo Yli-Vainio, jonka ympärillä pyörinyt herätys alkoi vaikuttaa Lapualla noin vuosi räjähdyksen jälkeen. Hän oli muuten itsekin aikoinaan tavannut vaimonsa työskennellessään patruunatehtaalla. 

Heini Röyskö on taitava kuvaamaan tasapuolisesti ja objektiivisesti sekä helluntailaisten että ulkopuolisten ihmisten näkökulmaa uskonasioihin. Lukijalle jää tilaa ajatella itse, mitä mieltä on kaikesta. Romaani onkin kiinnostavaa luettavaa sekä uskoville että ei-uskoville, ellei nyt ole täysin allerginen mille tahansa kristillisyyttä sivuavalle. Ja kirjassa on luonnollisesti paljon muutakin, onhan pääasiana kuitenkin räjähdysonnettomuuden aiheuttama suru ja sekasorto lapualaisten elämässä. 

Mielelläni lukisin Röysköltä muutakin, ja paikallisissa kirjastoissa näyttää olevan pari hänen aiempaa romaaniaan, joihin ehdottomasti aion tutustua. 

Karisto 2023 
212 sivua 
Kansi: Anna Väänänen 

10 kommenttia:

  1. Tämä kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Täytyy katsoa, jos kirjastosta löytyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Oli kiinnostava ja antoisa lukuelämys, taitavasti kirjoitettu. Tykkäsin.

      Poista
  2. On kyllä tosiaan väkevä aihe valittu. Voisin harkita hyvinkin lukevani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väkevästi Röyskö myös kirjoittaa tästä aiheesta. Tämä on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja!

      Poista
  3. Muistan itse tuon Lapuan räjähdyksen, koska siitä uutisoitiin paljon. Kymmenvuotiaalle se oli järkyttävä uutinen. Varmasti mielenkiintoinen tämä kirja, jonka aion etsiä käsiini kunhan Suomeen palaan. Röysköltä olen lukenut aiemmin kirjan, jonka nimi oli muistaakseni Pimeät ikkunat. Se kertoi mielenterveysongelmaisen perheestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin silloin vielä niin pieni, ettei minulla ole mitään muistikuvia uutisoinnista tai edes ihmisten puheista, vaikka varmasti siitä on meilläkin puhuttu.

      Tämä kirja on todella hyvä ja innostaa lukemaan noita Röyskön muitakin kirjoja. Varmasti sinäkin pidät tästä!

      Poista
    2. Muistan aen Lapuan Patruunatehtaan rjähdyksen,minä olin silloin 9-vuotias,siitä tapauksesta uutisisoitiin,niin se jäi mieleeni. En tiennytkään että siitä on kirjoitettu kirja,koetan saada sen luettavaksi.

      Poista
    3. Minä olin vasta 3,5-vuotias. On se ollut niin järkyttävä tapaus, että jos vähän vanhempi olisi ollut, kyllä ne uutisoinnit varmasti muistaisi. Tämä kirja on ihan uusi, on kyllä hyvä, kannattaa tutustua!

      Poista
  4. Ekaa kertaa rupes ees vähä kiinnostaan tää kirja, ku luin tän sun kirjotuksen siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla :) Jos luet kirjan, toivottavasti tykkäät!

      Poista