Kirjassa on lyhyitä kirjoituksia monista eri aiheista ja elämäntilanteista. Aune Vähäkangas kertoo lohdullisesti Jumalan armosta ja rakkaudesta. Toisaalta hän pohtii myös meidän tehtäväämme viedä ilosanomaa eteenpäin ja auttaa kärsivää lähimmäistä. Kirjoittaja muistaa lähellä olevia lähimmäisiämme, mutta myös pakolaisia sekä kansanmurhan ja nälänhädän uhreja.
Monissa kirjan alkuosan teksteissä liikkeelle lähdetään Vähäkankaan lasten osuvista sanomisista arjen eri tilanteissa. Äiti jäi esimerkiksi pohtimaan Mika-pojan sanoja, että Jeesus tuli poistamaan sairauden, nälän ja työttömyyden. Työttömyyden? Sitten Vähäkangas tajusi, että niinhän se on: Jeesuksella on tehtävä meille jokaiselle - sittenkin, vaikka pitäisimme itseämme vähäpätöisinä ja epäonnistuneina.
Näistä lasten sanomisista on syntynyt monta muutakin puhuttelevaa hartauskirjoitusta. Oman perheen arjesta nousee sekin koskettava kirjoitus, jossa puolivuotias ei saa täysiä pisteitä lääkärintarkastuksessa. Siinä äiti pohtii, miten hän ja lapsi ovat molemmat kuitenkin rakkaita ja kallisarvoisia Jumalalle:
Hänen silmissään meillä on täydet pisteet silloinkin, kun emme täällä annetuista tehtävistä selviä.
Kirjassa on mukana myös runoja ja rukouksia.
Viimeinen luku Vihervarpuset kuvaa sadunomaisen vertauksen sanoin meitä Jumalan lintusia ja hänen pelastavaa rakkauttaan meitä kohtaan.
Tähän loppuun vielä ote luvusta Tervehdys vähäuskoisille:
Te vähäuskoiset! Lohduttava moite, kuin turvallinen tervehdys ehdottomasti rakastavalta Isältä: Hän ei jaa meille lahjojaan uskomme määrän mukaan. Hänen armonsa ympäröi meitä silloinkin, kun epäilemme sitä. Mielettömien tavoin me kannamme tulevaisuuden huolia tuntematta olevamme Kaikkivaltiaan suojeluksessa. Kuitenkin Hänen hoidossaan saamme antautua päivänmatkan kulkijoiksi, laskea pois huomisen murheet, joilta Hän on ehkä meidät säästänyt. Saamme opetella oikeaa huolettomuutta. Kenties et parantunut, kenties surusi ei väistynyt, mutta yksi asia on varma: Taivaan Isä kantaa lastaan juuri tämän hetken yli. Sinua itkevää, epäilevää, vähäuskoistakin.
Takakannen sanoin: Lukijaa koskettaa erityisesti kirjoittajan valoisuus ja myötäelämisen kyky.
SLEY-Kirjat 1985
127 sivua
Kannen kuva: Raija Lassilan kuvakudoksesta Laulupuu
Valokuva: Raakel Henttonen
Kannen suunnittelu: Pertti Judin
"Hänen silmissään meillä on täydet pisteet silloinkin, kun emme täällä annetuista tehtävistä selviä. "
VastaaPoistaOnpa koskettavasti kirjoitettu ja ajateltu. Osui juuri tähän hetkeen.
Ne ovat todella koskettavat ja lohdulliset sanat. Osui ja upposi minuunkin.
PoistaSyvällisiä ajatuksia tuossa kirjassa! Hienoa, että oma kirjahylly yllättää välillä. Joskus olen tullut ostaneeksi saman kirjan, joka minulla jo on...
VastaaPoistaKirjarikasta maaliskuuta!
On kyllä syvällinen kirja. Olen minäkin kerran ostanut kirjan, joka minulla oli jo :) Toisella kerralla lainasin kirjastosta yhden kirjan, ja sitten vasta huomasin, että sehän oli minulla omanakin! Kirjarikasta maaliskuuta sinullekin, ainakin jos ehdit siellä lukea!
Poista