sunnuntai 15. tammikuuta 2023

Caroline Säfstrand: Onnellisten loppujen kerho


Suomentanut Kristiina Vaara 

Tällä kertaa sain helpotusta lukujumiin tämän hurmaavan ruotsalaisen viihderomaanin kautta. Joskus on ihanaa lukea tarina, jossa tietää heti alusta (ja tässä tapauksessa jo kirjan nimestäkin) lähtien, että kaikki tulee kääntymään parhain päin. Eipä sitä aina jaksa pelkkää kylmää realismia. 

Viihderomaanejakin on niin monenlaisia. Joskus ne jäävät kesken melkein heti alussa, mutta sitten on näitä, joihin ihastuu välittömästi ja jotka vain vievät mennessään. Onnellisten loppujen kerho oli juuri sellainen lempeä ja lohdullinen tarina, jota tarvitsin tässä kohtaa.  

Tarina sijoittuu Helsingborgiin. Siellä kirjallisuusterapeutti Sam on aloittamassa jälleen yhtä kirjoittajapiiriä, jonka nimenä on tuo Onnellisten loppujen kerho. Hän on heti alusta alkaen vakuuttunut siitä, että piiriin tulevat onnettomat ihmiset löytävät näiden kahdeksan kokoontumisen myötä sen onnellisen lopun elämäänsä. (Sehän on epärealistista jos mikä, mutta mitä väliä?!) 

Piirissä alkaa käydä kolme naista. Cecilia on juristi, vahvalta vaikuttava uranainen, joka on kuitenkin sisäisesti aivan rikki jäätyään leskeksi (ehkä muutama vuosi sitten?). Nyt hän vielä joutuu vasten tahtoaan huolehtimaan sisarestaan Michellestä, jonka maailma on romahtanut miehen halutessa avioeroa. 

Toinen piiriläinen on kuusikymppinen Lisbeth, joka on väsynyt elämänsä harmauteen ja kaipaisi jotain piristystä. Elämän piristämistä ei edistä varsinkaan se, että hänen miehensä on niin nuuka ja järkevä eikä innostu mistään, mitä Lisbeth haluaisi. Onnellisten loppujen kerhossakin Lisbeth alkaa käydä salaa, koska ei aluksi ole varma, mitä siellä käyminen maksaa, ja siitähän kotona riemu repeäisi, jos hän tuhlaisi rahaa johonkin sellaiseen. Salaa käymisessä on vain se huono puoli, että joutuu valehtelemaan. Mihin Lisbeth vielä joutuukaan tarinoineen "neulontakerhossa" käymisestä? 

Ivy on ahdistunut nuori perheenäiti, jota vaivaavat hirvittävät pelot. Hän onkin käynyt jo pitkään terapiassa. Vaikka hänellä on ihana mies ja suloinen pieni poika, mielenterveyden ongelmat tekevät elämän raskaaksi. 

Kaikkien näiden naisten elämään ja tunteisiin oli helppo eläytyä; heitä kohtaan tunsi myötätuntoa. Lisäksi Caroline Säfstrand kuljettaa juonta eteenpäin todella kiinnostavasti. Hän kertoo jokaisesta Onnellisten loppujen kerhon kokoontumisesta kirjoitustehtävineen. Tapaamisten välillä lukija saa seurata jokaisen naisen henkilökohtaista elämää ja heidän kivuliasta matkaansa kohti jotain parempaa - jos se vain suinkin on mahdollista. 

Niin, se oli leikkimaailma, jonka hän paperille loi. Haavekuvia. Mutta se ei haitannut häntä yhtään. Kun kirjoitti elämästään sellaisena kuin olisi halunnut sen olevan, tuntui kuin olisi lukenut oikein hyvää kirjaa. Ainoa ero oli se, että hän itse oli päähenkilö. 

Ja kun kirjan nimi on mikä on, niin saavathan he kaikki onnellisen loppunsa. Niistä oli ihanaa lukea, olivat ne sitten uskottavia tai eivät. Tämä kun oli tosiaan sellainen minun tyyppiseni viihderomaani, täydellinen lukunautinto. 

En tiedä millaista kirjallisuusterapia oikeasti on - mutta kirjailija kiittää teoksen lopussa myös erästä kirjallisuusterapeuttia avusta, joten ehkä näissä Samin kerhon tehtävissä on jotain todellisuuspohjaakin. Olisin kyllä utelias tietämään aiheesta enemmän, jos kirjallisuusterapia oikeasti on yhtä myönteistä kuin tässä kirjassa eikä pelkkää menneen ja nykyisen kurjuuden kirjaamista. 

Vahva suositus kaikille onnellisia loppuja kaipaaville! 

Ajatus kerhosta ja ihmisistä siellä rentoutti hänet. Se oli kuin vastapaino muulle elämälle, johon kuului ahdistus virheiden tekemisestä, tuhoamisesta, pilaamisesta, epäonnistumisesta. Kerhossa ei ollut sellaista. Oli kuin huoli jäisi rappusille, kun hän meni Samin keltaiseen taloon ja sulki oven. 


Karisto 2022 
342 sivua 
Alkuteos: Klubben för lyckliga slut 2020 
Kansi: Anna Henriksson/Pixelpiraya 
Kannen kuva: Shutterstock 

12 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihan mahtavalta! Tällaisia kirjoja todella tarvitaan.

    Minä luin viime keväänä artikkelikokoelman kirjallisuusterapiasta, löytyy blogistani Juhani Ihanuksen nimellä. En ymmärtänyt vieraan aiheen akateemisista esityksistä läheskään kaikkea, mutta oli se kuitenkin mielenkiintoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä aivan ihana lukuelämys. Tällaisia voisin juuri nyt lukea enemmänkin, jos löytyisi jotain omaan makuun sopivaa.

      Kirjallisuusterapia on kiinnostava aihe, mutta kovin akateemista esitystä en itse jaksaisi siitä lukea :) Pitääpä kurkata tuota bloggaustasi.

      Poista
  2. Olipa mielenkiintoisen kuuloinen kirja! Kirjallisuusterapiakin kuulostaa hyvältä ajatukselta - onhan sitä kaikenlaista muutakin terapiaa eli miksei siis kirjallisuusterapiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavia ovat kyllä sekä tämä kirja että kirjallisuusterapia.

      Poista
  3. Haluan kyllä lukea tän. Kiinnostaa kirjallisuusterapia ja kiinnostaa onnelliset loput.

    Oon käyny lyhyellä kirjallisuusterapeuttisella kurssilla. Sielä me kirjotettiin erilaisten aiheiden ja tapojen avulla ja sillä lailla pohdittiin omaa elämää yms. Tykkäsin tosi paljon! Sai ajatukset liikkeelle ja hoksas uusia asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa sitten juuri sinun kirjaltasi <3 Sepä hienoa, että olet saanut olla mukana sellaisella kurssilla. Minuakin kiinnostaisi kovasti kokeilla sellaista joskus, mutta ehkä niitä ei ole ihan tässä lähistöllä, kun asutaan pienellä paikkakunnalla kaukana kaikesta.

      Poista
  4. Nyt tuli mieli osallistua kirjallisuusterapeutin istuntoihin tai johonkin kirjallisuuspiiriin :) Minäkin tykkään feelgood-kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin innostaisivat kyllä molemmat :) Kun tykkäät feelgoodista, voisit pitää tästäkin. Suosittelen!

      Poista
  5. Kuulostaa mielenkiintoiselta.
    Hyvää alkanutta viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mukava lukuelämys. Kiitos samoin sinulle hyvää alkanutta viikkoa!

      Poista
  6. Tämä voisi olla kiva kirja. En tiennytkään että kirjallisuusterapiaakin on olemassa. Kuvataideterapia on tuttu termi ja leffaterapiasta olen joskus lukenut. Tisin eikös kirjojen lukeminen ole terapeuttista joka tapauksessa yleensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisit hyvinkin tykätä tästä kirjasta. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat kyllä terapeuttisia asioita muutenkin. Minä taas en ole koskaan kuullut leffaterapiasta. Monenlaisia vaihtoehtoja näköjään on.

      Poista