tiistai 1. marraskuuta 2022

Syksyisiä retkiä


Nyt ollaan uhkaavasti siirtymässä vuoden pimeimpiin kuukausiin, mutta syys-lokakuussa otimme mieheni kanssa ilon irti ruskasta ja muusta syksyn kauneudesta. Raikkaassa syyssäässä on ilo retkeillä. Aiomme kyllä jatkaa sitä vielä nyt marraskuussakin, jos säät sallivat, mutta tässä hiukan syysloman reissuilla otettuja kuvia. 

Koska olen sortunut palaamaan Facebookiin pitkän tauon jälkeen, jotkut teistä olette nähneet jo siellä osan näistä kuvista. Kaikkea en kuitenkaan ole siellä jakanut, joten on tässä uuttakin. 

Yllä on kuva Helvetinjärven kansallispuistosta Ruovedeltä. Olin siellä nyt kolmatta kertaa, mutta viime kerrasta oli jo monta vuotta. Tällä kertaa petyin siihen, että menomatkalla Helvetinkolulle ja järven rantaan polun varresta oli järjestelmällisesti hakattu puut, vaikka ne olivat aivan terveen näköisiä, ei ollenkaan lahoja. Olin aivan luullut, ettei kansallispuistoissa tehdä tuollaisia hakkuita. Fiilikset meinasivat kärsiä pahemman kerran, kun polun varsi näytti aivan hakkuutyömaalta. Kansallispuistoreissulta odottaisi aivan toisenlaisia maisemia. Onneksi perillä järven rannassa oli yhtä kaunista kuin aina ennenkin, ja paluumatka toista reittiä oli täysin luonnontilassa. Siellä oli muutama ihana suokin. 

Syyssää oli sinä päivänä erityisen kuvauksellinen; ilmassa oli hiukan sumua. Matkalla Ruovedelle sumua oli jopa liian paljon, mutta onneksi perillä sitä oli vain sopivasti, niin näkikin jotain. Tässä kuvia sieltä: 










Sitten muutama Vimpelin Lakeaharjulta otettu kuva. Siellä käväisimme ihailemassa näköaloja Lappajärvelle päin. 





Syyslomalla patikoimme myös Salamajärven kansallispuistossa. Siellä suuri osa lehdistä oli jo pudonnut puista. Kiersimme Ison Koirajärven ympäri (noin 6 km). Se on meille ennestään tuttu reitti; pitäisi kyllä tutustua muihinkin reitteihin joskus. Siellä on hyvin kivikkoista, mutta tällä kertaa otin aika vähän kuvia. Tässä siis lähinnä järvimaisemia. 





Lehtiä oli lähinnä polulla.

Laavulta on ihanat näköalat järvelle.

Tässä yksi kivikkokuvakin vuosien takaa. Kivikkoista on myös polulla (ehkä noin puolet matkasta?), joten lenkki on tehokas, kun jalkojaan saa todella nostella. Seuraavana päivänä voi jaloissa tuntua, että jotain on tullut tehtyäkin.  
 
 
Sitten vain kohti marraskuuta. Olkoon se meille kirjaihmisille hyvä lukukuukausi!   

22 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat!
    Jos kiinnostaa niin heitä kaveripyyntöä Facebookissa. :) Minut löytänee aika helposti pelkällä etunimellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen nähnytkin sinut siellä Kotimaiset kirjablogit -sivulla :) Mutta meillä molemmilla taitaa olla se asetus, että vain kaverien kaverit voivat laittaa kaveripyyntöjä, koska sinullekaan en voi laittaa. Jommankumman pitäisi siis hetkeksi muuttaa asetuksia.

      Poista
    2. Kas niinpä olikin, kävin nyt muokkaamassa :)

      Poista
  2. kirjis

    kannattaa vääntäytyä luontoon - se pesee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Luonnossa on parasta. En tiedä onko ihan kerettiläistä kirjabloggaajan sanoa näin, mutta luonnossa liikkuminen on vielä ihanampaa kuin lukeminen :) Toki lukemista tulee enemmän harrastettua. Paljon useammin pitäisi lähteä luontoonkin kyllä!

      Poista
    2. kirjis

      miula onneks männöö puntit tasan luonto-kirjaskapelossa. :)

      Poista
    3. No se on hyvä kun menee tasan :) Ihania asioita molemmat kyllä!

      Poista
  3. Ihanan tunnelmallisia nuo suokuvat! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, suolla on tunnelmaa ja sumuisella suolla vielä enemmän <3 Suon tuoksu on myös yksi ihanimmista tuoksuista.

      Poista
  4. Lämmin kiitos mieltävirkistävästä ruskaretkestä, jolle ystävällisesti otit meidät mukaan ja kauniista, osin sadunomaisista, usvan hellimistä kuvista laavuineen ja sen tänne asti välittämine ominaisine tuoksuineen!

    Luontoäidin syli ei koskaan petä ja vaikka lukeminen onkin myös minulle tärkeä harrastus niin ilman luontopolkuja olisin kyllä hukassa...
    Kaunista talventaittoaikaa ja iloisiin lukemisiin sekä kirjoittelemisiin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Takkutukka, kiva kun lähdit mukaan ruskaretkelle! Kyllä luonnossa on paljon sadunomaisia tunnelmia. Jatketaan siis sekä luonnonläheistä että kirjarikasta elämää. Iloa ja valoa marraskuuhun!

      Poista
  5. Olettepa olleet reippaita. Mutta on kyllä ollut kaunis ruska ja sumukin on tunnemallista. Mykavaa, lehdetöntä marraskuuta. Toivottavasti aurinkokin joskus näyttäytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pitihän meidän mieheni syyslomalla tehdä jotain mukavaa. Toki ollaan tavallisina viikonloppuinakin yritetty liikkua luonnossa. Kiitos samoin sinulle mukavaa marraskuuta! Jospa sitä aurinkoakin välillä näkisi.

      Poista
  6. Mukavaa marraskuuta ja lukuiloa :)

    VastaaPoista
  7. Ihania kuvia! Tuonne Helvetinjärvelle haluaisin itsekin mennä, mutta ei olla viitsitty kun menisin mieluummin kesällä. Olen käynyt siellä kerran, mutta siitä on aikaa jo noin sata vuotta :D

    Nyt ollaan ulkoiltu näissä lähimetsissä ja hiekkateillä, joita kyllä piisaa. aika on menny ihan liian nopeasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Varmaan tulette Suomeen joskus taas kesälläkin, niin jospa pääsisit Helvetinjärvelle silloin. Itse olin käynyt siellä keväällä ja kesällä (vuosia sitten), joten syksy oli piristävää vaihtelua. Kunhan he vain raivaavat ne hakatut puut pois polun varresta, niin kyllähän siellä sitten taas näyttää paremmalta. Siinä alkumatkasta (eli puolet matkasta) en ottanut yhtään kuvaa, koska se ei todellakaan ollut kuvauksellista.

      Hyvä kun lenkkimaisemia riittää sielläkin! Aika menee kyllä käsittämätöntä vauhtia. Saa nähdä ehditäänkö nytkään tavata?

      Poista
  8. Hei :) Kyllä syksy on vaan niin kaunis meillä. Olen aina tykännyt syksyn väreistä, kovasta tulleesta ja että sataa ihan hulluna, siinä on jotain niin upeaa - kun luonto näyttää voimaansa ja kauneuttansa 🍂🍁❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään syksystä. Syys-lokakuu on lempiaikojani vuodesta ja ruskan värit lempivärejäni, olenhan ruska-aikana syntynytkin 😊 Marraskuussa usein väsähdän, mutta vielä en ole onneksi ehtinyt. Nyt pitäisi vain piristää mieltä hyvillä kirjoilla, liikunnalla, kynttilöillä ym. ym... Äsken tultiinkin kävelyltä. Oli siinä hämärässä metsässä kävelemisessäkin oma tunnelmansa 😊

      Poista
  9. Onpa upeita kuvia! Nyt maisemat ovat jo ihan toisenlaiset, kun on tullut lunta ja puut ovat lehdettömät.

    Minä ihmettelin myös Metsähallituksen toimintaa, kun luin WWF:n lehdestä (3/2021), että se on hakannut valtion suojelemattomissa luonnonmetsissä jopa 300-vuotiaita puita, vaikka luonnonmetsien määrä on vähentynyt rajusti viime vuosina ja niitä on Etelä-Suomessa enää 1% koko metsäpinta-alasta (muistaakseni, joka tapauksessa tosi vähän). Tuntuu ihan järjettömältä touhulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit! Maisemat ovat tosiaan jo muuttuneet paljon tuosta lokakuusta.

      Tuon reissun jälkeen eräs ystäväni kertoi, että hän oli nähnyt jossain juttua, että kansallispuistoissakin aiotaan tehdä hakkuita. En voi ymmärtää tuollaista. Talousmetsät ovat erikseen, mutta kun menee kansallispuistoon, koko homman ideahan on juuri siinä, että pääsee luonnontilaiseen metsään... No, toivottavasti aivan noin isoja hakkuita ei aleta tehdä muissa kansallispuistoissa.

      Poista