lauantai 29. lokakuuta 2022

Vuoden kristillinen kirja 2022


Taas kerran "kaikki muut" ovat Helsingin kirjamessuilla paitsi minä. Toivottavasti pääsen kirjamessuille joskus itsekin, mutta joka tapauksessa täältä kotoa käsin olen seurannut Vuoden kristillinen kirja -kilpailua vähintään yhtä suurella kiinnostuksella kuin Finlandia-palkintojen jakoa (jota päästään seuraavaksi jännittämään). 

Tänään se voittaja sitten julkistettiin kirjamessuilla. Kuuden ehdokkaan joukosta uutisankkuri Keijo Leppänen valitsi Jipun ja Kai Kortelaisen kirjan Jippu - Kun perhonen lakkaa hengittämästä (WSOY 2022). Kirjan nimeä klikkaamalla pääset lukemaan siitä maaliskuussa kirjoittamani postauksen. 

Lämpimät onnitteluni voittajalle! Olen iloinen Jipun tarinan pääsystä vuoden kristilliseksi kirjaksi. Hän kertoo elämästään niin avoimesti ja rehellisesti, että se on rohkaisuksi monelle heikkoutensa, rikkinäisyytensä ja epäonnistumistensa kanssa kipuilevalle. Kuten kirjoitin maaliskuussa: 

Kirjan sivuilta välittyy minusta hienosti se, miten kaikesta elämän kaaoksesta ja rikkinäisyydestä huolimatta ihminen on kuitenkin kaunis ja arvokas, kuten Jippu, joka on herkkä taiteilijasielu. Mielenterveysongelmat eivät tee kenestäkään muita huonompaa. 

Jipun tarina rohkaisee siinäkin, ettei ihmisen tarvitse olla ehjä ja ongelmaton voidakseen toteuttaa unelmiaan ja saavuttaa joskus jopa isoja asioita. Jippukin on kaiken kivun ja rosoisuuden keskellä voinut toteuttaa itseään muusikkona. 

Jippu - Kun perhonen lakkaa hengittämästä on kaiken lisäksi sellainen teos, ettei todellakaan tarvitse olla uskovainen voidakseen lukea sen. Sehän ei ole mikään perinteinen kristillinen kirja, ja onhan kustantajanakin WSOY. 

Näin Keijo Leppänen perustelee valintaansa: 

"Jippu - Kun perhonen lakkaa hengittämästä on hätkähdyttävän avoin, rohkea ja kantaa ottava tarina, jota on vaikea uskoa todeksi. Miten noin nuori ihminen on voinut kokea noin paljon noin äärimmäisiä asioita? Herkkä taiteilija riisuu kulissit itseltään ja toivoo, että niin tekisivät kaikki muutkin - erityisesti perheissä ja seurakuntien vastuupaikoilla. Naseva teksti vie mukanaan, vaikka asiaa on paljon." 

Yleisöäänestyksen voittajaksi selviytyi Roberto Brandãon kirja Pieniä suuria ihmeitä, ihana ja rohkaiseva elämäkerta sekin. Lämpimät onnittelut myös Brandãolle! 

Se täytyy todeta vuoden kristillisiin kirjoihin liittyen, että kun voittajaa valitsemassa on yksi ainoa henkilö, on näköjään mahdollista arvata jo etukäteen, mikä kirja voittaa. Tämä oli nyt toinen vuosi peräkkäin, kun arvasin voittajan ihan valitsijan perusteella. Viime vuonna veikkasin, että Turun piispa Mari Leppänen voisi pitää mystiikasta, ja sitä käsittelevän kirjanhan hän sitten valitsikin (Anni Pesonen: Credo - Tieni mystiikkaan, Basam Books 2021). 

Keijo Leppäsen kohdalla olisin muuten voinut veikata jotain muutakin, mutta kun hän kertoi jo etukäteen arvostavansa kirjassa yllätyksellisyyttä ja rohkeutta, tapaus oli sillä selvä. Sitähän Jipun tarina jos mikä on. 

Finlandia-palkinnoissakin on aina yksi henkilö valitsemassa, mutta heidän kirjamaustaan en välttämättä tiedä mitään. Kristillisissä piireissä sen sijaan pystyy arvaamaan ihan sillä perusteella, missä kirkkokunnassa, herätysliikkeessä tai muussa vastaavassa voittajakirjan valitsija on itse mukana. 

Aikaisemmin en ole näitä arvailuja harrastanut, mutta kun nyt jo kaksi kertaa peräkkäin osuin oikeaan, ehkä täytyy testata tätä tulevinakin vuosina. 

Onhan tässä kisassa toisaalta myös tuo yleisöäänestys, joka kertoo suuren yleisön mieltymyksistä. 

Jipun ja Roberto Brandãon kirjoihin kannattaa joka tapauksessa tutustua. Itse koin ne molemmat hyvin rohkaisevina. 

Tämän vuoden ehdokkaista olen lukenut kolmannenkin kirjan, Jaakko Pirttiahon Jaakon psalmit (Päivä Oy 2022). Hyvin rohkaiseva teos, kuten Pirttiaholla aina. Kiinnostavalta kuulostaa myös Ilari Aallon, Annastiina Papinahon ja Larissa Riihihuhdan kirja Valo askeleillani - Pyhiinvaelluksella Suomessa (Kirjapaja 2022). 

Mukana kisassa olivat näiden lisäksi Tuomas Heikkilän Lalli - Kansallismurhaajan muotokuva (Tammi 2022) ja Serafim Seppälän Antiikista Bysanttiin - Aatehistoriallisia murroksia (Gaudeamus 2021). 

14 kommenttia:

  1. Minäkään en oo tänäkään vuonna kirjamessuilla! Toivon, että joku päivä pääsen. Ois mahtavaa päästä sinne ihmettelemään suuren maailman menoa.

    Jipusta en sen kummemmin tiedä kuin sen, että hänen biisinsä Väärinpäin lentävät linnut kolahti muhun ja se on ihan mahtava joka kuuntelukerralla. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä ihanaa päästä joskus kirjamessuille. Ehkä se vielä järjestyy. Toivotaan parasta!

      Jippu on hieno laulaja. Tässä kirjassa hän kertoo tosi avoimesti rikkinäisyydestään ja mielenterveysongelmistaan. Uskon että voisit tykätä. Hänellä on epävakaa persoonallisuushäiriö. Siitähän on jo yli puoli vuotta kun luin tämän, joten en tarkkaan muista, mutta minusta tässä oli kyllä aika paljon muuta menoa (ja railakasta sellaista), vaikka uskoontulosta ja uskonelämästäkin sitten kyllä kerrotaan.

      Poista
    2. Ehkä pitäis kokeilla, että miltä tuntuu lukea tätä. Mää vaan edelleen aika pahasti karsastan kaikkea uskonnollista juttua.

      Poista
    3. Ymmärrän kyllä. Mutta jos kokeilet, niin ainahan voit jättää kesken. Tämähän ei todellakaan ole mikään perinteinen kristillinen kirja. Jotkut sellaisten perinteisten krist. kirjojen lukijoista eivät ehkä edes lukisi tätä, jos ovat itse mielestään kovin "onnistuneita" ihmisiä. Tässä ei ole mitään kiiltokuvameininkiä.

      Poista
  2. Ei hätää, täälläkin vain fiilistellään kirjamaailmaa kotoa käsin! Onneksi bloggaajat kirjoittavat tunnelmia.

    Itseäni ärsyttää jokin Jipun äänessä, mutta hänen duettonsa Samuli Edelmannin kanssa kappaleessa Jos sä tahdot niin on kyllä hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi voi kotonakin fiilistellä ja on muitakin samassa veneessä :)

      Makuja on monia myös musiikin suhteen, mutta Jipun elämäntarina voi koskettaa, vaikka ei hänen äänestään pitäisikään. Esim. minä en ole kuunnellut Marko Annalaa, mutta pidin paljon Värityskirjasta.

      Poista
    2. Ilman muuta voi koskettaa ja varmaan koskettaakin, jos tähän kirjaan asti pääsen joskus. :) Annalan esikoiskirja on kyllä erinomainen, ei ihme että toimii myös ihmisille, jotka eivät Mokomaa fanita.

      Poista
    3. Kyllä Värityskirja tosiaan toimii. Niin myös tämä Jipun tarina.

      Poista
  3. Täälläkin ollaan messuilematta, ei tullut nyt lähdettyä Suomeen...

    Minulle Jippu ei ole myöskään muusikkona erityisen tuttu, nimen tiedän mutten ole varma olenko kuullut mitä(än) kappaleita...ja ehdokaskirjoista tuttu oli vain Serafim Seppälän kirja (joka oli kyllä hyvä).

    Mutta totta on myös, että tuntuu että tässä kisassa kun tietää valitsijan niin voi esittää kohtalaisen hyvällä tuntumalla valistuneita arvauksia että tämä kirja voisi pärjätä ja tuo todennäköisesti ei, paremmin taitaa osua kuin Finlandioissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi olla, ettei tule aina lähdettyä Suomen kirjamessuille :) Ja teillähän on varmaan siellä hiukan suuremman luokan kirjamessuja.

      Arvaileminen tuntuu kyllä tässä kisassa helpolta. Onneksi kuitenkin nuo valitsijat ovat eri vuosina erilaisista hengellisistä piireistä, niin tulee jotain vaihtelua näihin voittajiin.

      Poista
  4. Minä arvelin, että tämä tulee valituksi, koska on ollut niin paljon esillä, tää kirja siis ja elämäntarina ja kehitystarina on vahva kuulemani perusteella. Itse en juuri sen enempää tiedä, kuin mitä olen lukenut hänestä. Brandaota Leppänen ei olisi voinut valita, mun mielestä, koska se olisi ollut 'kotiinpäin'. Nämä valinnat voivat olla vaikea tilanne itse kullekin valitsijalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jipun tarina on kyllä hyvin vahva. On myös hienoa, ettei hän pidä mitään kulisseja, vaan on avoin, aito ja rehellinen. Siinä on esikuvaa meille muillekin, jotka emme uskalla tulla esiin julkisivumme takaa. Vaikka jokaisella on toki oikeus valita, kenelle avautuu ja minkä verran.

      Brandãon valinta olisi tosiaan ollut 'kotiinpäin'. Vaikeita valintojahan nuo ovat, mutta tuskin kukaan valitsee sellaista kirjaa, joka edustaa täysin erityyppistä kristillisyyttä. Esimerkiksi Mari Leppänen ei olisi valinnut mitään helluntailaista jne.

      Poista
  5. Täällä vielä yksi ei-messuilija vertaistueksi :D Tuosta Jipun kirjasta kiinnostuin taannoin luettuani siitä blogistasi, mutta kas kummaa kun taas unohtui kaikki kirjastossa. Argh. Ehkä se lista pitää oikeasti tehdä ensi kerraksi eikä luottaa haperoon muistiin, joka sekoaa aina kirjastossa muutenkin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun löytyy muitakin ei-messuilijoita :) Sellaista se kyllä on, että luettavia kirjoja on niin paljon, että monet niistä unohtuvat, jos ei ole kirjoittanut mitään ylös. Ja kirjastossa varsinkin voi muisti seota :)

      Poista