maanantai 1. elokuuta 2022

Terttu Tupala (toim.): Runo puhuu kauneudesta


Viimeksi runo puhui ilosta, nyt se puhuu kauneudesta. Tässäkin valikoimassa on mukana kymmeniä suomalaisia runoilijoita, osa hyvin tunnettuja, toiset ainakin minulle tuntemattomia. Tällaisten kokoelmien kautta on kyllä kiva löytää sellaisia itselle uusia runoilijoita, joihin tutustuisi mielellään lähemminkin. 

Runo puhuu kauneudesta sisältää paljon luonnon kauneutta, mutta myös esimerkiksi rakkauden ja rakastetun ihmisen kauneutta. Kirjan viimeisen osan runot kuvaavat muun muassa kuvataiteen, musiikin, veistosten ja erilaisten esineiden kauneutta. 

Kauneutta olikin kirja niin tulvillaan, että on vaikea valita mitä siitä kaikesta täällä blogissa jakaisi. Tässä nyt kuitenkin jotain. 

Tuoksu joka illan pimetessä voimistuu 
humisee täyttymätöntä ikävää. 
Tulee yö. Rastas soittaa hiljaista huiluaan. 
Taivaalle on joku nostanut tähden. 
Yhden vain. 
Kukka huokaa. 
Kerran vain. 

Hannu Mäkelä (osa runosta) 

Vain aitoja koruja 
kantavat 
kaislan hiukset: 
sudenkorentoa 
         kastepisaraa. 

Maaria Leinonen 

Elämä on suuri suru 
josta tippuu kirkkaita, 
valtameren täyttäviä 
ilon pisaroita. 

Timo Pusa 

Kauneus on minuun piirretty 
sinun katseesi, askeltesi, 
sinun kasvojesi värähtävän rytmin mukaan. 
Mihin maailman ääreen minä voisin sitä paeta? 

Lassi Nummi 

Ja lopuksi vielä Risto Rasa, joka kirjoittaa maamiehestä työssään sipuli- ja porkkanamaalla. Runo loppuu näin: 

Hänen huudetaan syömään. 
Mäellä hän pysähtyy, katselee työtään. 
Maanvärit ja tuore vihreä ovat 
haikea yhdistelmä, 
kuin punavarpusen ääni. 

Hm. Täällä van Gogh 
olisi maalannut voikukkia. 

Tämä on muuten blogini seitsemässadas postaus. Niistä noin 650 on kirjapostauksia, joten onhan tässä tullut jo muutama kirja esiteltyä. 

Kirjapaja 1989 
171 sivua 
Päällys: Matti Kota 

14 kommenttia:

  1. "Täällä VanGogh olisi maalannut voikukkia" on upeasti sanottu. Ajatteles, jos VanGogh todella olisi asunut hetken aikaa Suomessa ja maalannut keltaisenaan hehkuvia voikukkapeltoja. Se olisi jo kokonaisen kirjan aihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin se on upeasti sanottu. Haluaisin todella nähdä van Goghin voikukkamaalaukset ja mitä muuta hän olisi maalannut Suomessa.

      Poista
  2. Kaunista; avauksesi sitaatit puhuivat, koskettivat ja minä kuuntelin!
    Van Gogh & voikukat olisi taatusti ollut lyömätön yhdistelmä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään tällaisesta kauniista, herkästä runoudesta. Risto Rasan runo on hyvin oivaltava. Pitäisi lukea Rasaakin joskus, palata nuoruuteen, silloin luin hänen runojaan ja pidin niistä kovasti.

      Poista
  3. Tosi kauniita runositaatteja! Itselläkin on tullut kesällä luettua aika paljon runoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runoja on kiva lukea joskus enemmänkin, esim. jos pitkien tekstien lukeminen ei suju.

      Poista
  4. Ahkera bloggaaja olet ollut. Van Gogh -huomio oli minustakin ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melko ahkera kyllä. Joskus kesäisin laiskempi, kuten tänä kesänäkin. Van Gogh -runo on ihana.

      Poista
  5. Olen Matti Kota-fani. Tuo kirjan kansikuva on todella kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä kaunis, sopii hyvin tällaisen kirjan kansikuvaksi.

      Poista
  6. Valitsemiesi runojen perusteella tämäkin viehättää! Luonto tuntuu olevan näissä vahvasti läsnä ja siitä pidän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luontoaiheiset runot ovat minustakin ihania, niin kuin luontokin, joka on toinen suuri rakkauteni kirjojen lisäksi.

      Poista