lauantai 20. elokuuta 2022

Camilla Nissinen: Meitä vastaan rikkoneet


Camilla Nissisen esikoisromaani kertoo Jehovan todistajiin kuuluvan perheen tyttärestä Siljasta, joka elää kirjassa lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Menneisyydestä kertovien lukujen kanssa vuorottelevat luvut, joissa Silja on nuorena naisena joutunut tahdonvastaiseen hoitoon syömishäiriöklinikalle. Miten tähän on tultu? 

Meitä vastaan rikkoneet kuvaa koskettavasti, miten vaikeaa on olla se, joka joutuu aina kokemaan koulussa ulkopuolisuutta ja pelkäämään silmätikuksi joutumista erilaisuutensa takia - koska on "jehova", kuten toiset nimittelevät. Silja on ulkona kaikesta, oli sitten kysymys joulun, pääsiäisen, isänpäivän tai syntymäpäivien vietosta - ja monesta muusta. Koulussa tulee kiperiä tilanteita, kun pitäisi vaikka kirjoittaa aine siitä, miten vietti joulua, eikä Silja ole koskaan viettänyt sellaista. Jo pelkkä joulusuklaan syöminenkin on näköjään syntiä. Näissä tilanteissa pitäisi myös olla rohkeutta todistaa ja tuoda esiin oma uskonsa, vaikka sen takia leimautuu oudoksi. 

Entä sitten, kun kierretään ovelta ovelle, ja joutuu pelkäämään, että osuu jonkun koulukaverin ovelle? Miten siitä selviää seuraavana päivänä koulussa? Kun ovelle tulee joku, jonka Silja tuntee, hänen sydämensä kutistuu. 

En halua myöntää, että silloin sieluun kiipeää häpeä. Ensin häpeä siitä, että olen siinä kutsumatta, ei-toivottuna, alastomana ja pohjattoman yksin. Sitä seuraa toinen häpeä, voimakkaampi ja syvempi. Häpeä siitä, että ei todellisuudessa pidä saarnaamisesta. Että oikeasti vihaa olkahihnan varassa heiluvaa kenttälaukkua, Raamatun väliin taitettuja lunttilappuja ja muistiinpanovihkoja. Häpeä siitä, ettei ole esimerkillinen kristitty, ettei jaksaisi kantaa olalla sellaista taakkaa, edustaa jokaisella hengenvedollaan Jumalaa ja hänen nimeään. 

On myös paljon sääntöjä: esimerkiksi miten pitää pukeutua, millaisia kirjoja voi lukea, kenen kanssa saa olla tekemisissä. Jehovan todistajat ovat kristittyjä, kaikki muut maailmallisia, joiden kanssa ei pidä ystävystyä eikä pitää yhteyttä. Eikä uskonsa hylänneen kanssa olla tekemisissä, vaikka hän olisi perheenjäsen. 

Mikä pelottavinta: Harmagedon voi tulla koska tahansa, ja entä jos ei ole silloin valmis? Entä jos itselle käykin huonosti?  

Kaiken tämän keskellä Silja kasvaa tytöstä naiseksi. Muiden ahdistusten ohella hänelle luodaan myös liian suuria ulkonäköpaineita. Joku poika sanoo Siljan mahaa isoksi, ja laihdutusintoinen äitikin kritisoi tytön ulkonäköä ja patistelee laihduttamaan. Mihin tämä kaikki lopulta johtaa: 

Punnitsen itseni joka aamu ajan hämärään asti, ja se on minun tapani hallita sitä, mikä hallittavissa on. 

Oli kiinnostavaa lukea, miltä elämä Jehovan todistajana voi tuntua, kun siitä aiheesta en ole ennen lukenut. Meitä vastaan rikkoneet on järkyttävä kuvaus siitä, miten ahdistavaa tiukkaan uskonnolliseen yhteisöön kuuluminen voi olla kaikkine vaatimuksineen ja muusta maailmasta eristäytymisineen. 

Myös syömishäiriötä Nissinen kuvaa koskettavasti. Ihan alusta lähtien en kylläkään jaksanut kiinnostua sairaalaan sijoittuvista luvuista, kun Siljan elämästä ei tiennyt siinä vaiheessa vielä mitään, eikä niissä sairaalaluvuissakaan heti paljoa tapahtunut. Mutta vähitellen Siljan tarina alkoi hahmottua, niin myös tuo syömishäiriökuvio. 

Hieno teos, joka koukutti minut niin, että se oli pakko lukea melkein kertaistumalta loppuun asti. 

Välillä koko elämä tuntuu pelkältä näytelmältä, jota itse Jumala taivaasta katsoo ja jolle hän toivon mukaan lopussa taputtaa. 

Camilla Nissinen on itse eronnut Jehovan todistajista, joihin hänen lapsuudenperheensä kuului. "Kirjan tarina on fiktiivinen, mutta siinä kuvatut tunteet aitoja", Nissinen kertoo jutussa, jonka pääset lukemaan klikkaamalla tästä

Tammi 2022 
375 sivua 
Graafinen suunnittelu: Anna Makkonen 

Kirjasta on blogannut myös Leena Lumi

12 kommenttia:

  1. Tämän kirjan voisi kyllä lukea, en ole aiheesta aiemmin lukenut mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen joskus lukenut jotain tietoa Jehovan todistajista, mutta tämä romaani oli siinä mielessä paljon kiinnostavampi, että sen kautta pääsi kurkistamaan sisältä päin Jehovan todistajien yhteisöön ja siihen, miltä siihen kuuluminen voi käytännössä tuntua. Siis aainakin lapsen ja nuoren näkökulmasta. Myös tuo mielenterveyspuoli on tässä kirjassa hyvin esillä.

      Poista
  2. Tämän teoksen haluaisin lukea todella mielelläni.

    VastaaPoista
  3. Minulla ”jehovataustaa”, joten aihe kiinnostaa. Ben Kallandin romaani Vien sinut kotiin oli kiintoisa ja ajoittain melko koskettava.

    Tämä Nissisen teos vaikuttaa kiintoisalta ja varmasti luen sen kunhan saan käsiini!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin erityisen kiinnostavaa lukea juuri sinun arviosi tästä kirjasta, kun aihe on sinua lähellä. Jään odottelemaan sitä!

      Se Kallandin romaani on ollut omassa hyllyssäni jo pitkään, mutta en ole saanut sitä vielä luettua. Tämän jälkeen kiinnostaisi kyllä lukea vihdoin sekin.

      Poista
    2. Suosittelen sitä Kallandinkin romaania, tunnen kirjailijan hyvin… Romaanit täydentävät tosiaan, minä käsittelen päähenkilön kautta yhteisön valtarakenteita ja johtamista, Nissinen yksittäisen jäsenen näkökulmaa. Kummassakaan ei varsinaisesti syvennytä uskonoppeihin, vaan yhteisön vaikutukseen ihmisiin.

      Poista
    3. Joo, ehdottomasti aion lukea kirjasi ja varmasti on hyvä :) Minua kyllä todella kiinnostavat tämän aihepiirin kirjat, eikä sinun romaanisi lukeminen ole siis viivästynyt kiinnostuksen puutteen takia. Omassa hyllyssä se tosiaan odottelee. On vain niin paljon houkuttelevia kirjoja ja niin vähän aikaa! Mutta nyt kun pääsin aiheeseen sisälle, tästä on hyvä jatkaa.

      Poista
  4. On varmasti hurjaa luettavaa. Luin juuri Kaisa Kurjen omakustanteen Harhan akatemia. Tässäkin kirjailijalla on ollut lahkolapsuus. Bloggaan kunhan ehdin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nämä tällaiset lahkotarinat ovat hurjaa luettavaa, ja vastaavaa itse kokeneille ne ovat rankkoja kokemuksia. Kiinnostavaa kuulla sitten, millainen tuo Kurjen kirja on.

      Poista
  5. Itteeniki kiinnostaa kaikki tämmöset kirjat omista taustoistani johtuen. Harvon silti saan luettua niitä. Ehkä vielä tulee liian lähelle asiat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kun aihe tulee liian lähelle, pitää varmasti saada aikaa ja etäisyyttä, että pystyy lukemaan. Ota rauhassa aikaa toipumiseen ❤️ Ehkä joskus sitten?

      Poista