maanantai 18. heinäkuuta 2022

Jeff Manion: Unelmoi suuria - ajatus kerrallaan


Suomentanut Johanna Hartikainen 

Pidin amerikkalaisen pastori Jeff Manionin kirjasta Välimaastossa, jonka luin pari vuotta sitten. Minusta siinä oli hyvin viisaita ja syvällisiä ajatuksia. Niinpä kun sain tietää, että Manionilta on ilmestynyt tällainenkin kirja, arvelin että hän varmasti käsittelisi unelmiakin asiallisesti. Olin oikeassa. Myös Unelmoi suuria - ajatus kerrallaan on juuri sellainen viisas ja syvällinen teos. 

Kirjan sanomaa kuvaa kuitenkin parhaiten sen alkukielinen nimi Dream Big, Think Small. Manion kannustaa nimittäin toistuvasti unelmoimaan suuria, mutta ajattelemaan pieniä. Me saatamme haaveilla nopeista ja helpoista ratkaisuista, ja kuitenkin henkilökohtaisessa elämässämme, ihmissuhteissamme, työssämme ja hengellisessä palvelutyössämme ne suuretkin tulokset tulevat päivästä ja vuodesta toiseen toistuvan arkisen tekemisen kautta. Pienten valintojen ja tekojen kautta. Aina uudestaan samoja hyviä tekoja samojen ihmisten parissa, oli se sitten vaikka iltasadun lukeminen lapsille, jopa aina sen saman sadun, jota he pyytävät. Sellainen uskollisuus vähässä voi tuntua puuduttavalta, mutta juuri ne ihmiset saavat aikaan jotain pysyvää, jotka ilmestyvät paikalle uudestaan ja uudestaan tekemään aina niitä samoja asioita. 

Useimmat meistä haluaisivat elää suurenmoisen elämän. Pelkäämme tuhlaavamme päivämme jättämättä maailmaamme näkyvää jälkeä. Tavoitellessamme suurenmoista elämää etsimme jotakin suurenmoista tekemistä. Jotakin SUURTA. Minusta se on paha virhe. 
  Suurenmoisuutta ei useinkaan saavuteta tekemällä suurenmoisia asioita vaan tekemällä hyviä asioita toistuvasti. Murheellista on se, että odottaessamme suurenmoisia mahdollisuuksia meiltä jää huomaamatta runsaasti hyviä mahdollisuuksia, joita marssii jatkuvasti ohitsemme. Useimmiten hyvyys sivuutetaan, koska se vaikuttaa liian tavalliselta ja liian arkipäiväiseltä. 

Avioliittoleiri tai iso viikonlopputapahtuma voi tuntua mullistavalta, mutta kuitenkin tulokset syntyvät siellä arjessa, jossa tapahtuman antia sovelletaan käytäntöön pieni teko kerrallaan, askel kerrallaan, päivästä toiseen. Kasvua ei tapahdu suurimmassa ja hienoimmassakaan tapahtumassa, vaan jokapäiväisessä elämässä. 

Eräs olympiavoittaja puolestaan siteeraa isäänsä, jolla oli tapana sanoa: Mestareita syntyy silloin, kun kukaan ei ole näkemässä. Ihmiset näkevät vain sen kilpailun ja suuren voiton täpötäyden olympiastadionin hurratessa, mutta perustus on laskettu tuhansien yksinäisten harjoitustuntien aikana, jolloin kukaan ei ole ollut antamassa aplodeja. Kaiken takana on hidas työ näkymättömissä, vuosia kestävä jatkuva toisto. 

Eräs pariskunta kertoi, miten suuria monen ihmisen elämässä oli tapahtunut, kun he jättivät kaiken ja lähtivät vuosiksi Väli-Amerikkaan auttamaan sikäläisiä nuoria. Kuitenkaan kenenkään elämä ei muuttunut sen ison käänteen eli lähtemisen kautta, vaan sitä kautta, kun tuo pariskunta eli ja teki arkista työtään noiden nuorten keskellä päivästä ja vuodesta toiseen. Suuri osa elämästämme voi olla sitä samaa vanhaa rutiinia, mutta sen keskellä voi tapahtua välillä isojakin asioita. 

Manion toteaa, että taipumus hypätä suoraan toimintakohtauksiin näkyy myös, kun avaamme Raamatun. Mutta ihannoimiamme sankaritekojakin saattoi edeltää aivan tavallinen arki. Kun Daavid voitti Goljatin, hän oli sitä ennen kainnut perheensä lammaslaumaa kaikessa hiljaisuudessa, ja Elian yhteenotto Baalin profeettojen kanssa tapahtui hänen vietettyään kaksi vuotta eristyksissä - ja toisaalta juuri ennen kuin hän romahti uupumuksen valtaamana. Jeesuksenkin ihmeteot tapahtuivat usein hänen jatkaessaan aivan arkista opetustyötään, ja hän myös vetäytyi toistuvasti hiljaisuuteen lepäämään ja rukoilemaan eikä pysytellyt koko aikaa tapahtumien keskipisteessä. 

Tämä kirja sisältää niin paljon ja hienoja asioita, että on vaikea tiivistää sitä kaikkea lyhyeen blogipostaukseen. Avasin tässä tuota kirjan punaista lankaa pienistä asioista ja toistosta, mutta Manion kirjoittaa myös muun muassa levon ja itsensä lataamisen tarpeellisuudesta, hengellisestä elämästämme huolehtimisesta, ihmissuhteiden merkityksestä sekä kiusauksista ja siitä, miten voimme pyrkiä välttämään suuret lankeemukset. 

Kirja on jaettu kuuteen viikkoon, joiden aikana on tarkoitus lukea yksi luku viitenä päivänä. Siis yhteensä 30 päivää. Mutta arvatkaapa, maltoinko minä lukea luvun päivässä?! No, ehkä kirjan voisi lukea uudestaan luku kerrallaan ja syventyä sitten paremmin myös lukujen lopussa oleviin tehtäviin. Siellä on nimittäin aina hyviä kysymyksiä pohdittavaksi. 

Jeff Manionissa virkistävää on se, että hän on amerikkalainen pastori - eikä silti tarjoile mitään supersankaritarinoita tai viittä askelta menestykseen yhdessä yössä. Hän on niin ihanan tavallinen ja maanläheinen. Tykkään! 

Päivä Oy 2018 
223 sivua 
Alkuteos: Dream Big, Think Small 2017 
Kannen suunnittelu: Curt Diepenhorst
Kannen toteutus: Päivä Oy 

Kirjasta kertoo myös Suomen Viikkolehti

6 kommenttia:

  1. On tosiaan aika poikkeavaa sanomaa amerikkalaiselta. Vähän ehkä samaa kuin Brené Brownissa, joka perustaa oppaansa tutkimustietoon, ei suuriin lupauksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se Brené Brown on kiinnostanut minua. Minulla oli kerran lainassakin hänen kirjansa, josta sinä varmaan olit blogannut, mutta en saanut silloin sitä luettua. Pitääpä palata siihen joskus myöhemmin. Ihanaa kyllä, etteivät kaikki amerikkalaisetkaan mahdu yhteen tiettyyn muottiin ja stereotypiaan.

      Poista
  2. Vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta, joka täytyy pistää varaukseen. Monesti on asioita, jotka tiedämme jo ennestään, mutta tarvitsemme jonkun toisen sanoittamaan ne. Luulen, että tämä Manion on juuri sellainen sanoittaja, jota itse nyt tarvitsisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu! Tosiaan on asioita, jotka tietää jo ennestään, mutta tarvitsee jonkun sanoittamaan ne. Manion on hyvä sanoittaja. Hän osaa tuoda tähän aiheeseen niin tuoretta näkökulmaa, että kirjan äärellä koki monia ahaa-elämyksiä: "Noinhan se juuri onkin!"

      Poista