keskiviikko 23. maaliskuuta 2022

Kamel Daoud: Tapaus Meursault


Suomentanut Leena Rantanen 

Algerialaisen Kamel Daoudin palkittu romaani Tapaus Meursault, joka on äskettäin ilmestynyt suomeksi, käy kriittistä vuoropuhelua Albert Camusin Sivullisen kanssa ja tuo siihen algerialaista näkökulmaa. Sivullisessahan Algeria on kyllä tapahtumapaikka, mutta siinä ei ole juuri muuta algerialaista kuin herra Meursaultin tappama arabi, joka hänkin jää nimettömäksi. Muuten kaikki on kovin ranskalaista, ja tärkeämpää kuin joku satunnainen arabi on Meursaultin oma sisäinen maailma. 

Daoudin teoksessa surmatulla arabilla on nimikin. Hän on Moussa, jota hänen veljensä Haroun muistelee. Moussa on Mooseksen arabialainen nimi, Haroun Aaronin. Koraanissahan on paljon Raamatun henkilöitä, joten lienevätkö siellä hekin ja mitäkö heistä siellä kerrotaan? En tiedä, mutta hehän olivat veljeksiä, joista Mooseksen rooli oli näkyvämpi, ja Aaron jäi siis tavallaan veljensä varjoon. Ehkä jotain tällaista symboliikkaa tässä haetaan; jäähän Haroun kuolleen veljensä varjoon, kun äiti suree Moussaa, josta on tullut sankari ja marttyyri. Haroun ei riitä äidilleen, koska ei ole veljensä, ja toisaalta äiti ylisuojelee ainoaksi jäänyttä poikaansa eikä halua päästää häntä itsenäistymään. 

Äitisuhde on yksi kuvio, joka yhdistää Daoudin teoksen Sivulliseen. Mutta en lähde avaamaan sitä tämän enempää, ettei mene liian pitkäksi. 

Sivullista lukiessani minuakin vaivasi tuon tapetun arabin nimettömyys ja merkityksettömyys, ja koska Daoud on algerialainen, häntä se on tietysti vaivannut vielä enemmän. Hän palaa siihen toistuvasti. Sivullisessa tapettu arabi oli toiseksi tärkein henkilö, mutta hänellä ei ole nimeä, ei kasvoja, hän ei puhu, Haroun protestoi. 

Jos oltiinkin omille ja omassa kaupunginosassa Moussa, heti kun mentiin ranskalaisten osaan, heidän yksi ainoa katseensa riitti riistämään kaiken, alkaen etunimestä joka jäi leijumaan maiseman kuolleeseen kulmaan. 

Haroun kysyy myös: 

Miksi oikeusjutussa tuomittiin mieluummin mies joka ei itkenyt äitinsä hautajaisissa, kuin mies joka tappoi arabin? 

Hyvä kysymys. Arabin tappamisella ei ollut niin väliä, Meursaultin muu käyttäytyminen kiinnosti oikeudenkäynnissä enemmän. 

Daoudin teoksessa Haroun paljastaa vähitellen tarinansa ja salaisuutensa, sen, että myös hän tappoi. Hänen osakseen tuli kostaa veljen kuolema, ja sen hän teki tappamalla erään ranskalaisen: 

No niin, siellä, Hadjoutissa, eräänä kaameana yönä kuu pakotti minut viemään loppuun teon jonka sankarisi oli aloittanut auringossa. Kumpikin voi syyttää taivaankappaletta ja äitiään. 

Tässä hän vertaa Meursaultin tekoa ja omaansa löytäen niistä jotain yhtäläisyyttä. 

Harounin osaksi tulee se, että hänen kostonsa tapahtuu väärään aikaan. On vuosi 1962, ja Algerian itsenäisyyssota on päättynyt. Sodan aikana hänen olisi ollut suotavaa olla mukana tappamassa ranskalaisia, mutta nyt hänet vedetään tilille teostaan. 

Daoud käy tosiaan läpi koko kirjan vuoropuhelua Sivullisen kanssa, ja se huipentuu viimeiseen lauseeseen, joka muistuttaa Sivullisen lopetusta. Kaikesta tästä huolimatta Tapaus Meursault on oma erillinen tarinansa, ei mikään jäljitelmä. Se on myös kielellisesti upea mestariteos. Kun Camusin romaanista puuttuu kaikki algerialaisuus, Daoudin versio on luonnollisesti myös erittäin algerialainen, ja siinä tulevat vahvasti esiin kolonialismin haavat. Ihastuinkin hienon kielen ja syvällisen ajattelun ohella myös tuohon aitoon algerialaiseen näkökulmaan, jota Camusin ranskalaisessa romaanissa ei luonnollisestikaan ollut. Tunnustan, että minä henkilökohtaisesti pidin Tapaus Meursaultista paljon enemmän kuin Sivullisesta

Ilman Sivullisen lukemista tämä kirja ei kuitenkaan olisi avautunut. Kannattaakin lukea se ensin, jos Daoudin teos kiinnostaa. Hän on muuten tulossa Helsinki Lit -kirjallisuustapahtumaan toukokuussa; kannattaa siis suunnistaa myös sinne. 

Leena Rantasen suomennos on kielellisesti todella nautinnollista luettavaa. 

Aviador 2022 
112 sivua 
Alkuteos: Meursault, contre-enquête 2014
Kansi: Satu Enstedt 

8 kommenttia:

  1. Kiitos esittelystä! Jos en väärin muista, niin Sivullinen on jollain haastelistallani. Rakastan tällaista kirjojen vuoropuhelua, joten tässä olisi oiva pari luettavaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin oiva pari! Nämä molemmat kirjat herättävät paljon ajatuksia. Kannattaa siis tutustua niihin.

      Poista
  2. Ohos, tämähän kuulostaa oikein kiintoisalta! Ja todella hyviä kysymyksiä nousee esiin, kun näkökulmaa kallistaa. Todellakin: miksi kiinnostaa murhaajan olemattomat kyyneleet "äitinsä haudalla" eikä murhan kohde!

    Minulle(kin) Sivullinen jäi aika laimeaksi kokemukseksi, kenties tämä kolisee paremmin. Olen kirjan jo kirjastossa nähnyt, mutta en ole rohjennut lainata, kun olen ollut ennakkoluuloinen. Nyt kun sinä "esiluit" tämän, niin kiinnostus nousi roimasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä kysymyksiä Daoud tässä esittää. Kiva kuulla, että pääsit ennakkoluuloistasi ja kiinnostuksesi lisääntyi! Itse asiassa Sivullisen jälkeen minusta tuntui, etten jaksa enää lukea tästä aiheesta, ja hiukan tuollainen debatti toisen kirjan kanssa mietitytti. Kieltämättä minäkin olin ennakkoluuloinen. Vähältä piti, etten palauttanut tätä kirjaa kirjastoon muiden lukematta jääneiden kanssa. Mutta onneksi innostuin kuitenkin lukemaan, koska tykkäsin tästä todella!

      Poista
  3. Jesh, täytyy tämä lukea jossain vaiheessa. Sivullisen lukemisesta on tosin jo pari vuosikymmentä, eli kovin paljoa en siitä enää muista mutta perusidean.

    Tuli mieleen Pierre Claverien kommentit, hän itse oli Algeriassa kasvaneita ranskalaisia (eli mustajalkoja) ja myöhemmin kun palasi Algeriaan sen itsenäistymisen jälkeen tuli tietoiseksi kuinka omassa kuplassaan itse oli kasvanut ja mustajalat eläneet, eli sen suhteen Camus'n kirjakin heijasti valitettavan yleistä tilannetta omasta näkökulmastaan...

    Ja Mooses on kyllä myös islamissa profeetta, ja esiintyy Koraanissa, mutta en ole tutustunut miten elämänsä on siellä kerrottu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, tämä on hieno teos. Varmasti Sivullisen perusidean muistaminen riittää, ja Daoudin kirjaa lukiessa voi muisti virkistyä.

      Kyllä varmaan ranskalaiset ovatkin eläneet Algeriassa omassa kuplassaan, samoin kuin ketkä tahansa muutkin missä tahansa siirtomaassa.

      Tämän jälkeen kiinnostaisi lukea Daoudilta muutakin, mutta hänen kielensä ei ole niin simppeliä, että jaksaisin ainakaan ranskaksi yrittää. Ellen sitten innostu kaikesta huolimatta. No, jospa häntä suomennettaisiin joskus lisää?

      Poista
    2. Olen käsittänyt että kolonialismeissakin on eroja, että britit pyrkivät ainakin hieman aktiivisemmin sulauttamaan siirtomaita osaksi imperiumia, mikä vaati enemmän kontaktia paikallisella tasolla, kun taas ranskalaisilla ei tätä kiinnostusta ollut, joten ovat todella tiukasti pysyneet omissa kuplissaan...

      Jesh, yhden Daoudin olen ranskaksi lukenut ja minulla s emeni muttei ole ihan helpoimmasta päästä kieleltään...no, lisäsuomennoksia voi toivoa.

      Poista
    3. Ok, varmaan kolonialismiakin on ollut monenlaista. Itse en ole kovin perehtynyt tuohon aiheeseen.

      Varmastikaan ei ollut helpointa ranskaa se Daoud. No, sopii toivoa, että Tapaus Meursault löytää lukijansa täällä Suomessa, niin voisi ehkä kenties joskus tulla niitä lisäsuomennoksiakin.

      Poista