perjantai 18. helmikuuta 2022

Mads Peder Nordbo: Tyttö ilman ihoa


Suomentanut Tiina Sjelvgren 

Mads Peder Nordbo on Grönlannin Nuukissa asuva tanskalainen kirjailija, joka on kirjoittanut Grönlantiin sijoittuvia dekkareita. Tyttö ilman ihoa on sarjan avausosa. 

Kun jo kansissa käytetään sanoja karmaiseva, armoton, hyytävä ja synkkä, arvelin, että tämä voisi olla minun makuuni liian rankka dekkari. Olin myös kuullut, että tässä tehdään todella raakoja rikoksia. Mutta olin kuitenkin utelias, koska halusin lukea Grönlannista. Tammikuussa lukemani Lumen taju kertoi nimittäin loppujen lopuksi harmillisen vähän Grönlannista; suuri osa ajasta siinä oltiin Tanskassa ja merimatkalla kohti Grönlantia. 

Nordbon dekkarisarja kertoo tanskalaisesta toimittaja Matthew Cavesta, joka on muuttanut Grönlannin Nuukiin paetakseen suruaan: hänen vaimonsa ja heidän syntymätön lapsensa ovat kuolleet auto-onnettomuudessa. Matthew on syntynyt Grönlannissa ja elänyt siellä muutaman vuoden, joten siinä mielessä hän on paluumuuttaja. 

Toimittajana Matthew saa työn alle elämänsä jutun, kun jäätiköltä löytyy muumio, jota arvellaan ikivanhaksi. Mutta jutun teko keskeytyy, kun äkkiä alkaa tapahtua todella raakoja murhia, ja Matthew päätyy mukaan murhatutkimuksiin. Apua hän saa nuorelta, tatuoidulta grönlantilaisnaiselta, Tupaarnaqilta, joka on vasta vapautunut vankilasta. Tupaarnaq on lojunut siellä vuosikaudet syytettynä perheensä murhasta. 

Tarina etenee kahdessa aikatasossa, joilla on neljäkymmentä vuotta väliä. Tämä hiukan häiritsi minua, koska aina ajasta toiseen siirryttäessä olin jo unohtanut, mihin kohtaan viimeksi oli jääty. 

Joka tapauksessa Nordbo kirjoittaa todella mukaansatempaavasti ja koukuttavasti. Tarina etenee koko ajan, siinä ei harhailla pitkillä sivupoluilla, ja jännitystä riittää. Mutta ne rikokset ovat tosiaan sen verran raakoja, ettei tätä kirjaa voi suositella herkimmille lukijoille. Vaikka yksityiskohdilla ei jäädä mässäilemään loputtomiin, uusia vastaavia tilanteita tulee melko säännöllisesti, joten pitkin kirjaa niihin karmeuksiin kyllä törmää. 

Minäkin olen kyllä sellainen herkkä lukija, jolle sopii parhaiten leppoisa cozy crime, mutta koska Nordbo kirjoittaa tosiaan hyvin koukuttavasti, en enää pystynyt lopettamaankaan lukemista. Ja olihan Grönlannista kiinnostavaa lukea. Siitä aiheesta Tyttö ilman ihoa kertoo ihan oikeasti, toisin kuin se Lumen taju

Tietysti raakuudet jatkuvat Nordbon muissakin dekkareissa. Kun sain kirjan illalla luettua, minusta tuntui, että ei enää näin rankkoja dekkareita minulle, kiitos. Mutta toisaalta nukuttuani yön yli kurkkasin netistä, mitä sarjan myöhemmistä osista sanotaan, ja tulin kieltämättä uteliaaksi. Voihan olla, että sopivan tauon ja kevennyksen jälkeen näitäkin voisi joskus taas lukea? 

Kuten muissakin blogeissa todetaan, kirjassa ei ole yhtään tyttöä ilman ihoa. Itse jäin kuitenkin miettimään, että erään kuolleena löydetyn tytön ulkonäkö jätettiin arvailujen varaan, ja häntä sureville valehdeltiin, että hän näytti ihan hyvältä, vaikka kaikesta päätellen ei ollut näyttänyt. Ehkä hän sitten oli juuri se tyttö? 

Like 2018 
349 sivua 
Alkuteos Pigen uden hud 2017 

Muissa blogeissa: 

8 kommenttia:

  1. Grönlanti on todella kiehtova miljöö, mutta en minä ainakaan ihan mitä tahansa sen varjolla lue. Tämä kuulostaa todella rankalta. Näkisin varmaan painajaisia, jos alkaisin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi rankka kirjahan tämä on, en suosittele sinulle. Itsekin lukisin Grönlannista mielelläni jotain muuta kuin dekkareita, mutta en tiedä onko ainakaan suomeksi juuri muuta tarjolla.

      Poista
  2. Tämä oli aika koukuttava, mutta ajoittain tosiaan kohtuullisen brutaali vaikka minulle se ei ollut liikaa. Silti en ole saanut jatkettua sarjan parissa. Voisikin jossain vaiheessa jatkaa. Tosin luen nyt dekkaria enkä varmaan jaksa vähään aikaan lukea dekkareita. :D Menee niin sykleissä nämä lukuintressit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koukuttava oli tosiaan, mutta minun makuuni ruumiit oli kyllä käsitelty aivan liian karmeaan kuntoon. En kestäisi kuullakaan tuollaisesta. Muuten varsin kelvollinen dekkarikirjailija tämä Nordbo. Jännitys on hänellä hallussa!

      Sama minulla, että joskus dekkareita tekee mieli lukea ja joskus ei. Muutenkin hyvin fiilispohjalta lueskelen, joten eipä sitä aina etukäteen arvaa, mitä seuraavaksi päätyy lukemaan.

      Poista
  3. Minäkin luin tämän muutama vuosi sitten ja tykkäsin kyllä! Itse oikeastaan pidänkin enemmän raa'oista ja verisistä dekkareista kuin cozy crime-tyyppisistä - mitä synkempi, niin sen parempi. Ehkä siksi en ole vielä kovin palavasti lämmennyt esim. Agatha Christielle, toki hänenkin kirjojaan aion lukea lisää tulevaisuudessa. Mutta pitäisi kyllä jatkaa tämän Nordbon sarjan parissa, en vain ole saanut aikaiseksi :D Onneksi sarjan kirjat ovat nähtävästi itsenäisiä teoksia, joten sinänsä ei varmaankaan haittaa, että lukemisen välissä on useampi vuosi (hupsis).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän Nordbo kirjoittaa sujuvasti ja jännittävästi, joten sinun kannattaa ehdottomasti jatkaa sarjan lukemista. Eihän se usean vuoden väli lukemisissa varmasti haittaa tämän sarjan kohdalla.

      En minäkään kyllä Agatha Christietä lukisi. Luin hänen dekkareitaan joskus 80-luvun lopulla, ja se mitä hämärästi niistä muistan ei ehkä ole enää minun juttuni.

      Itse tykkään tosi paljon psykologisesta jännityksestä. Se saa olla vaikka kuinka hyytävää, kunhan vain ei ole väkivaltaa ja silvottuja ruumiita yms.

      Poista
    2. Tää on kyllä mielenkiintoinen aihe! Minua ei haittaa väkivalta tai silvotut ruumiit tai veri, kunhan se ei ole kyseisen kohtauksen ainoa tarkoitus ja asialla ei ns. mässäillä. Onneksi meitä lukijoita on erilaisia ja jokaiselle on jotakin :)

      Poista
    3. Niin, erilaisia ollaan tosiaan, makunsa kullakin. Onneksi dekkareitakin on moneen lähtöön, ja muutenkin kirjoista löytyy jokaiselle jotakin :)

      Poista