perjantai 14. tammikuuta 2022

Nojoud Ali & Delphine Minoui: Nojoud 10 vuotta, eronnut

 
Suomentanut Päivi Pouttu-Deliére 

Jemeniläinen Nojoud Ali ei tiedä tarkkaa ikäänsä, mutta hän oli noin kymmenvuotias joutuessaan naimisiin kolmekymppisen miehen kanssa - ja erotessaan. Onneksi Nojoudin ei tarvinnut kärsiä vuosikausia, mutta se hänen lyhytkin avioliittonsa oli painajaismainen. Tyttö pelkäsi kuollakseen öitä, kun karvainen ja haiseva mies teki hänelle pahaa. Sitä pahaa ei ollut pelkästään seksi, vaan mies myös hakkasi Nojoudia. Nojoud oli joutunut kauas pääkaupunki Sanaassa asuvasta perheestään; hän eli syrjäisessä kylässä eikä saanut enää käydä koulua tai edes leikkiä toisten lasten kanssa, vaan anoppi laittoi hänet tekemään kotitöitä. 

Tunsin olevani pieni, liian pieni koko touhuun. Niqabin pitämiseen, tähän pitkään matkaan kauas vanhempieni luota, tähän uuteen elämään miehen rinnalla, joka ällötti minua ja jota en tuntenut ollenkaan. 

Kun Nojoud oli pitkällä vierailulla perheensä luona Sanaassa, hän sitten karkasi oikeustalolle ja vaati saada avioeron. Tuosta rohkeudestaan hän sai myöhemmin tunnustuksena Women's World -palkinnon. 

Edellisestä lukemastani Jemen-kirjasta (Zana Muhsen: Myyty! Koulutytöt orjina Jemenissä) Nojoudin tarina eroaa kuitenkin siinä, että Zana Muhsenille koko Jemen oli ahdistava vankila, jonne hän oli joutunut vasten tahtoaan ja josta oli päästävä kauas pois. Nojoudille Jemen sen sijaan on rakas kotimaa, ja siksi kirja kuvaa maata monin paikoin hyvin kauniisti. Muhsenin kirja olikin paljon raskaampaa luettavaa. 

Nojoud 10 vuotta, eronnut puolestaan maalaa esipuheesta lähtien Jemenistä kaunista kuvaa: 

Jemenin öljy houkuttelee ulkomaalaisia. Sen hunaja on kullan arvoista. Seudun musiikki on lumoavaa ja runous pehmeää ja hienostunutta. Tulisia ruokia haluaa maistella, vaikka ei olisi nälkäinen. Raunioiden arkkitehtuuri vetää puoleensa arkeologeja kaikkialta maailmasta. 

Nojoudin teos on myös ohuempi, ja vaikka hänen väkivaltainen avioliittonsa oli järkyttävä kokemus (olihan hän kaiken lisäksi vielä lapsi), niin itse avioliiton kuvausta ei ole kirjassa kovin pitkästi. Se ja lapsen näkökulma keventävät lukukokemusta. Nojoudilla on lapsen ajatukset, haaveet ja ilonaiheet. Kirja kertoo Nojoudin ja hänen perheensä elämästä monenlaista muutakin, ja se kuvaa myös kiinnostavasti jemeniläistä arkea ja miljöötä. Kun Zana Muhsenin kirjassa oltiin melkein koko ajan syrjäseudulla alkeellisissa oloissa, Nojoudin tarina puolestaan kertoo enemmän hänen elämästään pääkaupungissa, vaikka avioliiton ajan tyttö asuikin maalla. 

Tykkäsin suloisesta Nojoudista ja tästä kirjasta; iloitsin, kun elämä alkoi taas hymyillä hänelle. Hän sai taas olla lapsi, elää perheensä kanssa, käydä koulua ja leikkiä. Toivottavasti Nojoudin elämä on jatkunut hyvin myöhemminkin, mutta varmahan siitä ei voi noissa oloissa olla. Hän haaveili, että hänestä voisi isona tulla asianajaja, samanlainen kuin se ihana naispuolinen asianajaja, joka auttoi häntä oikeudenkäynnissä. 

Itsehän en ole lukuhaasteissa mukana ainakaan tällä tietoa, mutta tämän vuoden Helmet-lukuhaasteessa on näköjään kohta Kirjassa on oikeudenkäynti. Haastetta tekeville vinkiksi, että tässä kirjassa sellainenkin tosiaan on. 

Kirjassa on myös kuvaliite, jossa on valokuvien ohella Nojoudin hellyttäviä piirustuksia. 

Gummerus 2009 
182 sivua 
Ranskankielinen alkuteos: Moi, Nojoud, 10 ans, divorcée 2009 
Kansikuva: Delphine Minoui 

Niille, jotka jaksavat vielä lukea, tässä tunnelmaa Sanaan vanhasta kaupungista. Nojoud kertoo:  

Heti Bab-al-Yemeniin mentäessä joka puolelta alkoi kantautua ääniä: torikauppiaiden huudot sekoittuivat vanhojen kasettisoittimien kähinään ja paljasjalkaisten kerjäläisten valituksiin. Erään kujan mutkassa nuori kengänvahaaja saattoi joskus tarttua ohikulkijaa jalasta voidakseen tarjota tälle palveluksiaan. Rukouskutsu nousi yhtäkkiä tämän hajaäänisen konsertin yli. Huvittelin vanhassa kaupungissa herkistämällä nenäni haistaakseni kuminan, kanelin, mausteneilikan, pähkinöiden ja rusinoiden tuoksut, jotka kantautuivat puodeista. 

Kirjasta muualla: 

6 kommenttia:

  1. Todellakin järkyttävä kohtalo Nojoudilla! On uskomatonta, että vielä nykyaikana on lapsiavioliittoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se järkyttävää, että jo lapsena joutuu kokemaan tuollaista. Nojoud pääsi onneksi pakoon, ja hänen rohkaisemanaan jotkut muutkin jemeniläiset tytöt uskalsivat paeta ja hakea avioeroa. Mutta maailma on täynnä niitäkin tyttöjä, jotka eivät koskaan uskalla tai voi paeta...

      Poista
  2. Hirvittävä kohtalo tällä lapsella ja monella muulla samanikäisellä tytöllä. Ihan oksettaa ajatuskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosi hirvittävä. Traagisia nämä tällaiset ihmiskohtalot.

      Poista
  3. Kymmenenvuotias on ihan lapsi ja saisi sellaisena säilyä. Vaikea käsittää, millaiset miehet edes tuntevat himoa lapsiin! No pedofiilit tietty. Mietin myös, että kulttuurin ja tapojen pakottavuudella on oltava osassa näissä “lapsiavioliittomaissa”, koska ei kai nämä maat voi olla täynnä pedofiilejä. Kammottava ajatus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä lapsen pitäisi saada olla lapsi, leikkiä, käydä koulua ja olla huoleton. On tuota vaikea käsittää, mutta kulttuurinen juttuhan se on tietyissä maissa. Kun joku asia on totuttu näkemään normaalina ja hyväksyttävänä, eivät sitä ainakaan kaikki osaa kyseenalaistaa, tässä tapauksessa eivät varsinkaan miehet. Tässä kirjassakin tytöt ja naiset ymmärsivät parhaiten asian ongelmallisuuden, sattuneista syistä! Kirjassa siteerattiin jotain jemeniläistä heimosanontaa, en muista sitä tarkkaan, mutta ajatus oli varmaan suunnilleen se, että jos nait yhdeksänvuotiaan tytön, tulet onnelliseksi. Että sellaista...

      Poista