Eräänä aamuyönä läheisten maailma romahtaa, kun Joel löydetään kuolleena. Hän on tehnyt itsemurhan. Tämä käy ilmi heti takakannesta ja kirjan alusta. Tuon surullisen alun jälkeen Riina Mattila lähtee sitten kertomaan, miten tapahtumat etenivät. Miten oli mania, sitten masennus ja sitten Joel oli poissa. Jäljelle jäi hänen parhaan ystävänsä lohduton suru. Millaista on jatkaa elämää, kun kaikkein läheisin ihminen on lähtenyt oman käden kautta - ja niin nuorena?
Kirja on riipaiseva kuvaus psyykkisestä sairaudesta, itsemurhasta ja läheisensä menettäneiden surusta. Sen luettuaan jää aika sanattomaksi. Kaikki sanat tuntuvat sitä paitsi aika ontoilta tällaisen aiheen äärellä. Siksi en edes yritä sanoa paljoa, mutta kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Riina Mattila tietää mistä kirjoittaa, koska hän on itse kokenut vastaavan menetyksen. Kirjan hahmot ja tapahtumat ovat kuitenkin fiktiota.
Joel kirjoittaa muistikirjaansa:
... yhä enenevissä määrin nukkumaanmeno pelottaa mua.
Ei siksi, etten mä jostain selittämättömästä syystä enää heräisi.
Siinä se juju just onkin. Sehän mua siinä pelottaakin.
Se, että mä joudun aina heräämään.
Ja pelottavinta on tämä:
silmät avatessa
on edelleen pimeää.
WSOY 2021
184 sivua
Kirjasta muualla:
Voi miten surullinen kirja.
VastaaPoistaNiin on, surullinen ja järkyttävä.
PoistaTämän voisi lukea, vaikka en yleensä luekaan nuortenkirjoja. Tätä on kehuttu aika paljon eli ilmeisesti teemaa käsitellään hyvin.
VastaaPoistaTämän kirjan aihe on sellainen, että aikuistenkin kannattaa ehdottomasti lukea. Riina Mattila käsittelee tosiaan aihetta hyvin. Tekstistä huomaa, että hän tietää mistä kirjoittaa.
Poista