maanantai 6. syyskuuta 2021

Abbas Kiarostami: Matkalla tuulen kanssa

 

Persiasta suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila 

Tykästyin elokuvaohjaajana tunnetuksi tulleen Abbas Kiarostamin runoihin vähän aikaa sitten, kun luin kokoelman Vain ääni jää, jossa on mukana neljä iranilaista nykyrunoilijaa. Niinpä kun huomasin, että Kiarostamilta on suomennettu ihan omakin runokirja, pitihän se lukea. 

Se on sanottava heti alkuun, että nämä runot eivät ole mitenkään korostuneen iranilaisia, vaan voisivat kuvata melkein mitä tahansa maailmankolkkaa. Niissä on kaikkialta auringon alta tuttuja maisemia, kuvia, ilmiöitä ja tunteita. Siksi näitä runoja voi lukea, vaikka ei olisi mitenkään erityisen kiinnostunut juuri Lähi-idästä. 

Abbas Kiarostamin runot ovat lyhyitä, aforisminomaisia ja haikutyyppisiä. Takakannessa niitä kuvataan niin hyvin, että voisinko sitä paremmin sanoa; tässä siis lainaus sieltä: Visuaaliset, minimalistiset runot vangitsevat hetken kuten kamera kohteensa. Kuvat järjestyvät filminauhoiksi, nauhat itsellisiksi tarinoiksi. Kuvakulma kääntyy yllättävästi ja pieni arkinen tapahtuma saa uuden merkityksen. 

Runoissa on paljon toistoa; esimerkiksi nunnat, hämähäkit ja variksenpelätit seikkailevat niissä yhä uudestaan. Samoin toistuvat kuutamo, kirsikkapuut - ja tuuli, joka puhaltaa kirjan nimessäkin. 

Pidän monien Kiarostamin runojen kauneudesta. Kuten esimerkiksi tässä: 

Valonpisara 
putoaa 
tomuisen taivaan raosta 
kevään ensimmäiselle kukalle. 

On myös runoja, joissa on humoristisia havaintoja arjen hetkistä. Vaikkapa näin: 

Sadasta omenasta 
kymmenessä mato. 
Joka madolle 
kymmenen omenaa. 

Jotain liikuttavaa on puolestaan tässä ikäkulussa koirassa: 

Pieni kukkula 
hylättyjä renkaita. 
Ikäkulu koira 
vartioi niitä 
ilmaiseksi. 

Ei Kiarostamin runoissa kuitenkaan ole pelkkää kauneutta ja harmoniaa, vaikka paljon sitä onkin. On myös haikeita ja surullisia sävyjä: 

Nainen valveilla 
nukkuvan miehen vierellä. 
Sydän luopunut toivomasta hyväilyjä. 

Onpa siellä täällä mukana hiukan rujouttakin, kuten runossa höyhentyynystä, jossa Kiarostami pohtii kuolleiden pikkulintujen veristä kohtaloa. Ja kylä on väsynyt, kun koko vuoden sato kootaan päivässä ja lastataan kurjan eläimen selkään.  

Tässä vain muutamia esimerkkejä. Pari runoa hämähäkistä ja aamuauringosta toi mieleeni heinäkuisen aamutunnelman lakkasuolla kello kuusi, joten jaan ne vielä tähän kuvamuistojen kera: 

Hämähäkki 
lakkaa hetkeksi kutomasta 
katsellakseen 
auringonnousua. 


Aurinko lähettää 
ensimmäiset kultaiset säteensä 
hämähäkin silkinhienoon kudelmaan. 


Ne olivat viime kesän parhaita hetkiä (kurkien huutaessa taustalla). Siellä olisi Kiarostamiltakin syntynyt monta uutta runoa, jos hän vielä eläisi ja olisi päässyt paikan päälle. 

Kannattaa lähteä matkalle Abbas Kiarostamin vangitsevien runojen maailmaan. Matkalle tuulen kanssa. 

Kirjan runojen tunnelmaa täydentää kannen minimalistinen valokuva, ja kuinka ollakaan, sehän on Kiarostamin itsensä ottama. Jälkisanoissa runot upeasti suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila esittelee Kiarostamia ja hänen runouttaan. 

WSOY 2008 
82 sivua 
Kannen valokuva: Abbas Kiarostami 

Kirjasta on blogannut myös Aukeamia

12 kommenttia:

  1. Pieniä, herkkiä, kuin tankarunoja,vaikka eivät aivan japanilaishenkisiä olekaan. Nuo hämähäkinverkkokuvat ovat upeat. Vosit laittaa ne vaikka johonkin luontokuvakilpaan. Kerrassaan ainulaatuiset otokset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Aino! ❤ Harmi kyllä oli vain puhelin mukana siellä suolla. Jos olisi ollut kamera, olisin alkanut kikkailla ihan tosissani ja unohtanut koko marjanpoiminnan... No, ehkä hyvä näin, niin saatiin niitä lakkojakin.

      Kiarostamin runoissa on tosiaan paljon herkkää tunnelmaa.

      Poista
  2. Todellakin hienot kuvat!
    Ja hienoa runoutta. Kiarostamiin pitää jossain vaiheessa tarttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anki! Kiarostamin runot ovat kyllä tutustumisen arvoisia.

      Poista
  3. Aivan ihanan, herkän tunnelman suon tuoksuineen onnistuit välittämään kuvillasi ja otteilla Kiarostamin teoksesta!

    Edellisiä en voi nyt omakohtaisesti kokea, mutta teos meni varaukseen. PS. Ymmärryksen ylistys oli mainio kooste, josta samat runot nousivat ylitse muiden, joten kiitos vinkistä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka! Kiva kuulla, että kiinnostuit, ja myös että tykkäsit Ymmärryksen ylistyksestä. Itse ihastuin vielä enemmän tuohon Vain ääni jää -kokoelmaan, jonka luin hiukan myöhemmin ja josta bongasin Kiarostaminkin. Kyllä iranilaiset runoilijat osaavat!

      Poista
  4. Ihania kuvia! Nunnat ovat aika yllättävä aihe iranilaiselle runoilijalle :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ariel! Minutkin nuo nunnat yllättivät, ja heitä oli aika monessa runossa. Ehkä heitäkin sitten joskus näkee Iranissa, vai olisiko ne runot kirjoitettu jollain ulkomaanmatkalla?

      Poista
  5. Heräs kiinnostus tähän runokirjaan.

    VastaaPoista