lauantai 22. toukokuuta 2021

L. Onerva: Iltarusko


Tällainen ohut runokirja toi vaihteeksi pientä kevennystä lukemisiin. Tässä vanhassa kirjassa ei ole kansipapereita, joten en tällä kertaa ottanut kirjakuvaa. En ole koskaan lukenut L. Onervaa (eli Hilja Onerva Lehtistä), vaikka onhan hänen runojaan voinut tulla vastaan jossain suomalaisten runojen kokoelmassa. Oli siis kiinnostavaa tutustua nyt hiukan häneenkin tämän hänen viimeiseksi jääneen kokoelmansa kautta. 

Kirjan runot on jaettu viiden eri otsikon alle: Aamut, Päivät, Illat, Yöt ja Kajastus. Silti esimerkiksi Aamu-osiossa on Ilta-niminen runo, enkä muutenkaan osaa määritellä, mikä logiikka noissa otsikoissa on, mutta siitä viis. Tärkeintä on nauttia itse runoista. 

Heti ensimmäisessä runossa on kaunista aamun sarastuksen tunnelmaa. Tässä sen loppuosa: 

Jo aamukellot temppelissä soi 
ja aallot karkeloi 
ja sydän valon armosta taas unelmoi - 

Kauneutta on monessa muussakin runossa. Tässä alkua runosta Ilta

Kuuluu iltalinnun laulu, 
hämy leviää, 
himmeä on metsän taulu. 
Sydän levähtää 
unelmistaan, laulustaan 
niinkuin lintu metsämaan: 
sekin vaikenee - 

Sanaa unelma näyttää olevan vaikea välttää näissä lainauksissani; sen verran usein se esiintyy - ja ehkä satuin ihastumaan moniin sellaisiin runoihin. Usein näissä teksteissä toistuu kuitenkin myös elämän ja unelmien katoavaisuus, unelmien särkyminen. Elämä on satuttanut; on haikeutta, kaipausta, surua, jopa synkkyyttä. Niinpä L. Onerva kirjoittaa: 

Ma elän elämää, 
mi unena häviää, 
- lienen unelma itsekin 
särkyvin sävelin - 

Runoissa on sekä valitusta että lohdutusta - yhden runon nimikin on Valitus ja lohdutus. Esimerkiksi mustuus toistuu muutamissa runoissa. L. Onerva kirjoittaa: Olen musta, murheellinen, ja toisessa runossa: Sydän murheesta musta on. Ja runossa Musta tulppaani

On musta tulppaani nyt pöydälläni. 
Kuin punerrus sen mustaksi on käynyt, 
niin on himmeäksi hämärtäynyt 
myös sydämeni, koko elämäni. 

Kuitenkin kokoelman runoissa on myös ilon, rauhan, lohdutuksen ja haaveilun hetkiä. Monipuolisesti elämän eri värejä siis. Mutta vaikka teos alkaa niin valoisasti, lopulta se on kokonaisuutena melko tummasävyinen. 

En voi kehuskella lukeneeni hirveästi Kalevalaa, mutta sikäli kuin ymmärrän, myös kalevalamitan tyyppistä tekstiä kirjasta löytyy, kuten runossa Missä? joka alkaa: 

Kussa on nyt kumppanini, 
missä kulkee mielitietty? 
Tuoll' on Tuonelan tuvilla, 
Manan mailla matalilla, 
kalvakassa kalmistossa... 

Tässäpä ihan muutamia näkökulmia tästä teoksesta, joka oli kiinnostava uusi tuttavuus ja hyvä lukuelämys. 

Otava 1952 
71 sivua 

Kirjasta kertoo ja sitä analysoi mielestäni oivaltavasti myös Sheferijm. Sheferijm-blogin Ainolle lämmin kiitos tästä ja parista muustakin kirjasta, jotka posti toi tällä viikolla! 

12 kommenttia:

  1. Ajattelinkin, että saattaisit pitää tästä. Oli myös hauska lukea runojen herättämiä ajatuksiasi. Tuo valokuva on upea väreineen ja sopii hyvin postauksen teemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin todella. Oli kiinnostavaa lukea sinunkin ajatuksiasi. En ole varma, onko tuossa vanhassa valokuvassa ilta, mutta ainakin iltaruskon värejä siitä löytyy.

      Poista
  2. Ihanan massasta poikkeava blogi sulla!❤️

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut Onervalta vain hänen romaaninsa Mirdja. Pitäisi ehdottomasti lukea näitä runojakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en ole lukenut Onervan romaaneja enkä edes tiedä, millaisia ne ovat. Hän on tähän mennessä jäänyt minulle hyvin vieraaksi, mutta pitää jatkaa tutustumista. Nämä runot olivat ihania.

      Poista
  4. L. Onervan tuotanto on jäänyt minultakin vähemmälle huomiolle, mutta tämä arviosi otteineen ja kauniine kuvineen on ihastuttava ja koskettava sekä palautti mieliin lempirunoni hänen tuotannostaan: "Ihminen".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä vain moni hyvä kirjailija jää helposti tuntemattomaksi, mutta hyvä että aina joskus tulee tutustuttua myös johonkin sellaiseen tuntemattomaan. L. Onervalla näyttää olevan herkkiä ja koskettavia runoja. Pitääpä joskus etsiä tuo lempirunosi jostain. En ainakaan äkkiä muista, että sitä olisi tässä kirjassa ollut, mutta vannomatta paras kenties...

      Poista
  5. Vaikuttaa kauniilta runokirjalta, voisin ottaa lukuun jos löytyy vaikka kirjastosta (kun sinne Suomeen joskus pääsen). Ihana tuo maisemakuva, sopii hyvin kuvitukseksi. Ajassa on vahvaa symboliikkaa: aamussa voi olla ilta. Voi herätä viimeiseen aamuun elämänsä ehtoopuolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä L. Onerva kirjoittaa tosiaan kauniisti, ja symboliikkaa löytyy. Hänen runoihinsa kannattaa tutustua.

      Poista
  6. Kiitokset esittelystä. Ihana tuo kuva!

    VastaaPoista