sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Arto Juurakko: Söpölääselle

 

Arto Juurakolta on ilmestynyt useita eteläpohjalaisella murteella kirjoitettuja rakkausrunokirjoja, mutta itse olin tähän mennessä lukenut niistä vain yhden, Me täs. Se oli ihastuttava uusi tuttavuus, joten nyt on korkea aika jatkaa vihdoin Juurakon runojen parissa. Missään aikajärjestyksessä en näissä etene, koska tämä Söpölääselle on uutta tuotantoa, ilmestynyt viime vuonna. 

Tuttuun tapaan tämänkin kokoelman runot ovat hyvin lämminhenkisiä ja monesti humoristisia. Rakkautta puolisoa kohtaan löytyy, ja jos arjen ongelmista kerrotaan, niitä lähestytään huumorin keinoin. Puoliso on kuitenkin se, jonka kanssa on hyvä olla, jota ilman on yksinäistä ja jolle kirjoittaja toivoo pitkää ikää. On ihanaa lukea tällaisesta lämpimästä arkirakkaudesta. 

Runo Yhtä kaikki kertoo hauskasti, miten yhtä sitä voikin olla toisen kanssa: 

Me ollahan 
       ny yks: 
Mun hampahani paranoo, 
ku sinä otat Puranaa. 

Sinä nukahrat, 
ku mua väsyttää, 
kuulet mun ajatukset 
ennenku oon eres 
keriinny ajattelemahan. 

Monissa runoissa on herkullisia tarinoita, kuten millainen työnjako miehellä ja akalla on kaupassa tai miten toimii palaveleva puhelin, kun mies on yksin kotona ja yrittää keittää puuroa. Entä mitä tapahtuu, kun akka ottaa pihakeinussa aurinkoa niukemmanpualoosis pikiniis, ja pihatielle kääntyy äkkiä outo auto. 

Kesäisiä tunnelmia on runossa Kulohälyytys

Ei näin 
kuivana kesänä 
saisi antaa 
rakkauren liäkin 
             roihuta. 

Palovarootin 
huutaa niinku muuttokurki 
aina, ku sua 
ajattelen. 

Juhannuksen lähestyessä voi herkistellä Rakkaurentunnustuksen sanoin: 

Niinku vanamot 
herkkinä kohooloovat 
juhannusyän hämyhyn, 
sua rakastan. 

Kirjasta voi oppia myös, että sen vuasimallin (1968) Akoos on ainuastansa yks vika: liian söpöjä

Tässä muutamia otteita näistä Söpölääselle omistetuista runoista. Kerrassaan hurmaavia ja sympaattisia rakkausrunoja! 

Sananjuuri 2020 
91 sivua 
Kansi ja taitto: Kirsi Maria Jalasti 

4 kommenttia:

  1. Hauskaa, tyystin vierasta eteläpohjalaista murretta, joka yllättävän hyvin taipuu "rakkauren liäkin roihutessa" toivottavasti myös tulevan juhannuksen hämyhyn; söpöä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On söpöä! Minulle tuttua murretta. Kyllä sekin vain taipuu näihin rakkaurentunnustuksihin :)

      Poista
  2. Tulee heti jotenkin tuttu olo, sillä osa suvustani asuu Etelä-Pohjanmaalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä hauskaa, että sinulla on sukua Etelä-Pohjanmaalla! Täältä minäkin olen kotoisin ja täällä taas nykyään asun, vaikka vähän eri suunnalla kuin mistä olen kotoisin. Nuorempana tuli asusteltua myös siellä täällä Etelä- ja Länsi-Suomessa. Tämä eteläpohojalaanen murre on kyllä aika ihanaa :)

      Poista