torstai 29. huhtikuuta 2021

Jane Harper: Kadonnut mies

 

Suomentanut Mari Hallivuori 

Vielä jatketaan jännityksen parissa. Olen kyllä lueskellut jotain muutakin, mutta ne muut kirjat ovat vielä kesken. Tätä Jane Harperin uusinta suomennosta olin odottanut innolla, joten olihan se luettava nyt kun se vihdoin ilmestyi. Harperin kirjoissa on jännityksen lisäksi ihanaa australialaista tunnelmaa, ja onhan se aivan vastustamaton yhdistelmä. 

Tällä kertaa ollaan Queenslandin tukahduttavassa kuumuudessa. Eletään joulun aikaa, jolloin Australiassa on kesä. Brightin veljeksillä on valtavat tilukset Queenslandissa. Siellä liikuttaessa pitää aina olla autossa mukana paljon ruokaa ja juomaa, eikä ongelmien tullen pidä lähteä kävelemään, koska se tarkoittaa varmaa kuolemaa. On jäätävä ilmastoituun autoon odottamaan apua. 

Mutta jostain syystä yksi veljeksistä, Cameron, löydetään vanhalta karjamiehen haudalta kuolleena ja auringon pahasti polttamana. Hänen autonsa, jossa ei ole mitään vikaa, on kilometrien päässä. Miksi Cameron olisi lähtenyt paahtavassa helteessä niin kauas autostaan? Ja miksi hän oli mennyt juuri haudalle? Kaikki ovat ymmällään. Tapausta pidetään itsemurhana, mutta oliko se sitä? Mitään jälkiä ulkopuolisesta tekijästä ei toisaalta löydy. 

Vähän kerrallaan Harper tutustuttaa lukijan Brightin perheeseen, erityisesti Cameronin veljeen Nathaniin, jonka näkökulmasta tarinaa kerrotaan. Nathanilla on omat traumansa, joiden kanssa hän elää eristäytynyttä elämää omalla tilallaan. Toiset ovat hänestä huolissaan. Mutta eivät kaikkien muidenkaan asiat ole hyvin. Pinnan alla muhii synkkiä salaisuuksia, joiden verhoa Harper raottaa hiljalleen. 

Tässä kuussa lukemieni trillerien jälkeen Kadonnut mies on hyvin kevyttä ja rauhallista jännitystä, mutta se ei haitannut minua yhtään. Kyllä myös kevyemmällä jännityksellä on oma paikkansa, ja ehkä olinkin jo lukenut tarpeeksi monta hyytävän hirvittävää tarinaa viime aikoina. Queenslandin karuissa oloissa polttavan auringon alla jännitys tiivistyi juuri sopivasti. Nautin tästä kirjasta alusta loppuun. Siinä oli juuri sitä ihanaa australialaisuutta, jota odotan Harperin teoksilta, ja Brightin perheen salaisuuksiin oli kiinnostavaa kurkistaa. Lopussa odottaa myös yllätys, jotain mitä en todella osannut aavistaa. 

Täydet pisteet tälle lukuelämykselle! Tuskin maltan odottaa, että Harperista kuullaan taas. Kirjarouvan elämää -blogista luin, että Harperilta on jo ilmestynyt englanniksi seuraava teos, joka sijoittuu Tasmaniaan. Kiva päästä taas aivan uuteen ympäristöön sen myötä. Kahdessa edellisessä kirjassa oltiin Victoriassa. 

Miljoona vuotta ja miljoona luonnonmuutosta, yksi toisensa jälkeen, olivat muovanneet maan tällaiseksi kuin miltä se nyt hänen silmissään näytti. Paikaksi, jossa joet tulvivat, vaikkei satanut. Maasta löytyi fossilisoituneita simpukankuoria, vaikka merelle oli matkaa tuhat kilometriä, ja mies saattoi kävellä autoltaan varmaan kuolemaan. 

Tammi 2021 
400 sivua 
Alkuteos The Lost Man 2018 

Kirjasta ovat bloganneet myös 

4 kommenttia:

  1. Harperia en ole koskaan lukenut. Voisi kokeilla joskus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Nämä ovat mahtavia nojatuolimatkoja Australiaan ja tietysti myös hyvää jännitystä ja ihmissuhdedraamaa.

      Poista
  2. Minäkin pidän Harperin rauhallisesta tyylistä ja siitä, että luonto on keskeinen hänen teoksissaan. En ole Harperin uusinta (The Survivors) vielä lukenut, siitä on kirjastossa edelleen paljon varauksia enkä viitsi asettua jonoon, koska se vie "paikan" varaa ja hae -kirjoilta (joka on täällä vaivaiset viisi ja jonotan jo kolmea kirjaa). Mielellään en kirjaa ostaisi, koska sen saa kirjastosta kuitenkin. Ostelen sellaisia kirjoja, joita ei saa kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, hyvää kannattaa odottaa! Tosiaan se Australian luonto on upeasti esillä näissä Harperin kirjoissa; se minuakin kiehtoo.

      Poista