maanantai 19. huhtikuuta 2021

Bruce Wilkinson: Unelman (k)antaja

 

Suomentanut Merja Pitkänen 

Bruce Wilkinson kertoo tässä kirjassaan siitä, miten jokainen meistä on saanut jo syntymälahjanaan Jumalalta jonkin unelman. Kuitenkin tielle saattaa tulla mitä erilaisimpia esteitä, vaivoja ja vastuksia, ja niinpä moni luopuukin unelmansa tavoittelemisesta. Kuitenkaan esteet eivät välttämättä tarkoita sitä, ettei unelmamme olisi Jumalasta ja ettei se lopulta voisi toteutua. 

Kirjassa käytetään enimmäkseen sanaa unelma, mutta käytännössä Wilkinson näyttää puhuvan siitä, että meillä jokaisella on oma tehtävämme ja kutsumuksemme tässä maailmassa. 

Unelman (k)antaja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa Wilkinson valottaa matkaa unelman toteuttamista kohti puhuttelevan vertauksen keinoin. Tuttulan maassa asuu merkityksetön ihminen, "ei kukaan", jonka nimi on Tavallinen. Hän kuitenkin uskaltautuu lähtemään mukavuusalueeltaan tavoittelemaan unelmaansa. Mutta jos mukavuusalueella vastustus tuli omasta mielestä, omista peloista ja epäilyksistä, liikkeelle lähtemisen jälkeen Tavallista vastustavat läheiset, joiden mukavuusaluetta hänen elämänmuutoksensa uhkaa tavalla tai toisella. 

Sitten Tavallinen saapuu Joutomaalle, jossa kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen. Eikä Unelman antaja auta millään tavalla. Hän tuntuu kadonneen täysin ja jättäneen Unelman kantajan oman onnensa nojaan. Viivytykset ja takaiskut vain pitkittyvät. Pian iskee pettymys. Lopulta alamme ajatella, että olisi paras luopua unelmasta, Wilkinson kirjoittaa. Tuliko sittenkin tehtyä virhe, kun lähdin tälle tielle? Käsitinkö väärin Jumalan lupaukset ja johdatuksen? 

Joutomaan jälkeen Tavallinen löytää Pyhäkön, jossa häntä hoidetaan, mutta myös haastetaan. Pitääkö hänen nyt sittenkin suostua luopumaan suuresta unelmastaan, antamaan se takaisin Jumalalle? Voiko hän rakastaa Unelman antajaa enemmän kuin unelmaansa? 

Tämän jälkeen Tavallinen saapuu Jättiläisten laaksoon. Hän olisi jo niin lähellä unelman toteutumista, mutta nyt ylivoimaisen tuntuiset jättiläiset, erilaiset mahdottomuudet, tuntuvat sulkevan hänen tiensä. 

Lopulta Tavallinen pääsee kuitenkin Lupausten maahan, jossa hän saa toteuttaa unelmaansa, toimia Jumalan kunniaksi juuri sillä tavalla, joka hänelle parhaiten sopii. 

Kirjan toisessa osassa, Matka suureen unelmaan, Wilkinson toimii unelmavalmentajana ja soveltaa Tavallisen tarinaa meidän omaan elämäämme. Hän neuvoo, rohkaisee ja opastaa. Hän kannustaa jatkamaan eteenpäin, vaikka tie näyttäisi nousevan pystyyn. 

Esimerkiksi siellä pelottavalla Joutomaalla saadaan kaikkein arvokkainta pääomaa tulevaa ajatellen. Autiomaasta löytyy timantteja. Siellä meitä kasvatetaan, koetellaan, venytetään ja näin valmistetaan sellaisiksi, että olemme valmiita, kun unelman toteutumisen aika vihdoin koittaa.  

Joutomaan jokaisen koetuksen lopullinen opetus on tämä: kun Jumala näyttää olevan poissa ja kaikki menee pieleen, oletko edelleen valmis luottamaan Jumalaan niin paljon, että kärsivällisesti annat hänen valmistella itseäsi edessä olevaa varten? 

Tämä pieni suuri kirja rohkaisee meitä kaikkia Joutomaan kulkijoita. Ehkä unelma voi sittenkin toteutua, vaikka paineen alla sitä ei aina jaksaisi uskoa. 

Minua kyllä hiukan huvitti, kun Wilkinson kirjoitti, ettei unelma voi toteutua, ellet nouse nojatuolistasi. Itselleni kirjablogi on ollut yksi sellainen suuri unelma, ja juuri omassa mukavassa nojatuolissani on useimmat tämän blogin kirjoista luettu :) 

Päivä Oy 2004 
160 sivua 
Alkuteos The Dream Giver 2003 

Kirjasta kertovat myös: 

2 kommenttia:

  1. Hauska huomio tuo, että unelmat voivat toteutua monella tavalla ja monessa paikassa, joskus nojatuolissakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin! Se on vähän sama kuin joskus joillekin sinkuille sanotaan, ettei sinua kukaan tule kotoa hakemaan, ja sitten se joku kuitenkin tulee juuri sinne kotiin :) Unelmat voivat joskus toteutua jopa kotona ja jopa nojatuolissa!

      Poista