tiistai 16. maaliskuuta 2021

Tara Westover: Opintiellä

 

Suomentanut Tero Valkonen 

Amerikkalainen Tara Westover kertoo tässä kirjassa oman uskomattoman elämäntarinansa. Kun olin kuullut puhuttavan teoksesta, luulin, että tässä olisi kysymys jostain oudosta lahkosta, mutta todellisuudessa sekä henkinen että hengellinen outous oli lähinnä Westoverin omassa perheessä. He olivat mormoneja, mutta useimmat muut mormonit elivät melko normaalia elämää, kun taas Westoverien perheen elämästä normaalius oli kaukana. Kirjan alussa onkin huomautus, että tämä ei ole kertomus mormonismista. 

Tara Westover on idaholaisten vanhempien tytär. Perhe eli vuorella hiukan erillään muista. Varsinkin isä oli perheessä varsinainen tyranni, mutta toki äiti jakoi hänen näkemyksensä asioista. He vastustivat yhteiskuntaa, joten lapsilla ei esimerkiksi ollut syntymätodistuksia, ettei liittovaltio saisi tietää heistä. Taran äiti toimikin lapsenpäästäjänä heidän hengenheimolaistensa parissa, ettei naisten tarvinnut mennä sairaalaan synnyttämään. Hengenheimolaisiakin siis kyllä oli, mutta ilmeisesti he kuitenkin olivat vähemmistö, koska Taran isän mukaan suurin osa mormoneistakin oli harhaoppisia. 

Mitä sairaalaan tulee, lääkärissä käyminen oli vanhempien mielestä myös väärin ja syntiä. Vaikka perheenjäsenille tapahtui pahojakin onnettomuksia, vammoja hoidettiin kotona äidin hämäräperäisillä yrttilääkkeillä. 

Lapset eivät saaneet mennä kouluun. He oppivat jonkin verran äidiltään ja lukemalla käsiinsä saamiaan oppikirjoja. Mutta koulussa heidät olisi aivopesty, joten sinne ei ollut menemistä. Kun normaalit lapset viettivät kesää, Westoverin sisarukset viettivät kotona säilöntäkautta, koska perhe varustautui koko ajan lopunaikoihin. Ruokaa ja aseita piti hamstrata. 

Lapset joutuivat myös tekemään raskasta työtä isänsä kanssa, ja työsuojeluasiat olivat lievästi sanottuna rempallaan. Isä ei juuri välittänyt heidän turvallisuudestaan, ja sillä oli omat seurauksensa. 

Lopulta Tara lähti kuitenkin collegeen, vaikka ei ollut käynyt päivääkään koulua. Olisiko hän ollut silloin noin 17-vuotias tai jotain sinne päin. Opintiellä kuvaakin sitten hänen kivikkoista taivaltaan opiskelijana ja kipeää, vähittäistä irtautumista isän tyranniasta. Ei ollut helppo taival opetella normaalien ihmisten elämää, josta ei ollut tiennyt paljoakaan aikaisemmin. 

Kiinnostavimmaksi teemaksi kirjassa nousivat mielenterveys, traumatisoituminen ja sairaan perheen monimutkaiset ihmissuhdekuviot. Vasta opiskeluaikanaan Tara alkoi tajuta, että hänen isänsä täytyi olla psyykkisesti sairas. Isähän ei ollut pelkästään kiihkouskovainen, vaan hän oli myös vainoharhainen ja hänen todellisuudentajunsa oli hyvin kieroutunut. Lisäksi yksi Taran veljistä oli omalla tavallaan häiriintynyt ja kohteli sisartaan hyvin julmasti. Kun Tara alkoi aikanaan käsitellä tätä kaikkea, hänestä tuntui, että hänessä itsessään ja hänen muistoissaan täytyi olla jotain vikaa. Ehkä hänen oma todellisuudentajunsa olikin häiriintynyt, ja muut olivat normaaleja. Tarasta tehtiin musta lammas ja väitettiin, että vika oli hänessä, ja hän oli valmis uskomaan sen. Niin pahasti kaltoinkohdeltu kuin Tara olikin, silti hän rakasti perheenjäseniään ja olisi ollut valmis vaikka luopumaan todellisuudesta ja omasta mielenterveydestään, kunhan vain isä ja äiti olisivat rakastaneet häntä. Miten hän sitten lopulta pääsi irti tuosta sairaasta kuviosta? Siitä oli kiinnostavaa lukea. 

Kiinnostavaa oli myös kirjan kuvaus siitä, miten saman perheen sisarukset voivat muistaa samoja tilanteita aivan eri tavalla. 

Opintiellä on mahtava selviytymistarina, mutta on se kyllä monin paikoin myös todella ahdistava. Tara Westoverin kokemukset ovat uskomattoman järkyttäviä. Kuitenkin kirja oli alusta asti niin koukuttava ja mukaansatempaava, että sitä oli vain ahmittava eteenpäin. 

Isä ja minä katsoimme temppeliä. Hän näki Jumalan, minä näin graniittia. Me katsoimme toisiamme. Hän näki kadotukseen matkaavan naisen, minä näin häiriintyneen vanhan miehen, jonka usko oli kirjaimellisesti runnellut. 

Tero Valkosen suomennos on taitavaa työtä; se on sujuvaa ja nautinnollista luettavaa. 

Tammi 2018 
435 sivua 
Alkuteos Educated 2018 

Kirjasta on paljon bloggauksia, joista tässä vain muutamia:

8 kommenttia:

  1. Kiitos kirjan kiinnostavasta esittelystä. Tätä kirjaa on kovasti kehuttu monella suunnalla, mutta jostakin syystä en ole tullut tätä lukeneeksi. Nyt taidan laittaa tämän lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Vaikka Taran kokemukset ovat hyvin järkyttäviä, tämä on samalla myös upea selviytymistarina ja todella mukaansatempaavaa luettavaa.

      Poista
  2. Minulla on tämä omassa hyllyssä odottelemassa sopivaa ajankohtaa. Ei vaikuta tosiaan miltään kovin leppoisalta lukemiselta, joten saa vielä hetken odotella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole kevyt tarina tosiaan, joten kannattaa lukea silloin kun on voimia tällaiseen. Itsekin olisin varmaan siirtänyt lukemisen myöhemmäksi, jos olisin arvannut ahdistuksen määrän, mutta toisaalta kirja oli kyllä hyvä ja vei mennessään.

      Poista
  3. Tämä oli aivan käsittämätön tarina häiriintyneen isän alla elävästä perheestä. Eli ei se usko yksin. Ihme, ettei kukaan lapsista kuollut isän älyttömissä projekteissa. Rankka, mutta upea tosielämän kuvaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella käsittämätön tarina. Ihmettelin minäkin, ettei kukaan kuollut. Tuntui järkyttävältä, että Tara pystyi ajattelemaan, että vian täytyi olla hänessä itsessään. Mutta hän oli kasvanut sen kaiken sairaan keskellä, joten olisikin ollut vaikeaa nähdä oma tilanteensa ulkopuolisen silmin, se että hän oli itse uhri eikä syyllinen. Upeasti kirjoitettu tarina.

      Poista
  4. Aloin kerran lukemaan tätä, mutta en päässyt juoneen mukaan. Kirjaa on kyllä kovasti kehuttu, joten voisin antaa sille joskus uuden tilaisuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei pääse heti kärryille. Voithan tosiaan yrittää joskus uudestaan. Tämä on kyllä vaikuttava ja hyvin kirjoitettu kirja.

      Poista