Suomentanut Taina Helkamo
Unohtamisen taito kertoo algerialais-ranskalaisen perheen tarinan kolmessa sukupolvessa. Ensin on Algeria, joka on tuolloin vielä Ranskan vallan alla, ja siellä Ali, joka on taistelee toisessa maailmansodassa Ranskan armeijassa. Myöhemmin seuraa Algerian itsenäisyyssota ja kohtalokas vuosi 1962, joka kääntää perheen historian. He joutuvat pakenemaan maasta henkensä edestä, koska Alia pidetään petturina.
Perheen tullessa Ranskaan Alin poika Hamid on vielä lapsi. Uudessa maassa heidät suljetaan vuosiksi kolkoille leireille, joita he eivät myöhemmin halua muistaa, kuten eivät myöskään Algerian traumaattisia tapahtumia. Sekä Ali että aikuistuva Hamid vaikenevat menneisyydestä - he haluavat vain unohtaa.
Hamid haluaa unohtaa myös maahanmuuttajien angstisen lähiön, jossa perhe on sitten asunut, ja on tyytyväinen päästessään itsenäistymään ja aloittelemaan omaa elämäänsä Pariisissa. Hän löytää ranskalaisen vaimon ja haluaa aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä: menneisyyttä ei ole olemassa, koska hän ei suostu kertomaan siitä juuri mitään vaimolleen eikä lapsilleen. Nämä joutuvat tyytymään hänen vaikenemiseensa.
Kun tullaan 2000-luvulle, Hamidin tytär Naïma työskentelee pariisilaisessa taidegalleriassa, ja hänelle tarjoutuu elämänsä tilaisuus päästä työmatkalle Algeriaan. Naïma on hyvin ranskalainen ja pariisilainen; hän on moderni eurooppalainen eikä ole edes muslimi, vaan ateisti. Ranskalaisille hän on kuitenkin ulkonäkönsä takia algerialainen - ja kun hän matkustaa Algeriaan, siellä häntä pidetäänkin ranskalaisena.
Naïman ja hänen sisarustensa setä Mohamed syyttääkin nuorempiaan siitä, että he elävät kuin eurooppalaiset ja ovat unohtaneet, mistä tulevat.
Onko Naïma unohtanut, mistä hän tulee?
Mohamedin lausuessa ne sanat hän puhui Algeriasta. Hän kantoi Naïman siskoille ja serkuille kaunaa siitä, että he ovat unohtaneet maan, jota eivät ole koskaan tunteneet... Mitä unohdettavaa edes on?
Matkalla Naïman juuret vihdoin konkretisoituvat, kun hän näkee, millainen on 2000-luvun Algeria. Se onkin jotain paljon enemmän kuin se vuoden 1962 todellisuus, jossa hänen perheensä yhä elää. Lisäksi perheenjäsenet muistelevat vain maaseudun perinteistä elämänmenoa, kun taas Naïma tapaa matkallaan myös kaupunkilaisia: intellektuelleja, taiteilijoita ja toimittajia.
Unohtamisen taito on vaikuttava sukuromaani, josta näkee, miten mittavan taustatyön kirjailija on joutunut sitä varten tekemään. Niin paljon teoksessa on tietoa Algerian, algerialaisten ja Ranskan algerialaisten tilanteesta eri vuosikymmeninä.
Naïman perheen juuret ovat Kabyliassa; he ovat kabyleja ja puhuvat kabylin kieltä, joskin myös arabiaa. Tosin Naïma itse ei osaa kuin hiukan arabiaa. Oli kiinnostavaa päästä lukemaan Kabyliasta ja kabyleista, kun minulla on nuorena ollut kirjekavereita juuri sieltä. (Tämän takia en myöskään osaa käyttää kirjassa käytettyä sanaa kabyyli, kun olen 30 vuotta ajatellut heitä yhdellä y:llä...)
Unohtamisen taito on hieno teos, jossa tykkäsin erityisesti menneen Algerian ja nykyisen Algerian kuvauksesta. Puolivälin Ranska-osio hiukan väsytti minua, varsinkin kun näin paksut kirjat onnistuvat muutenkin melkein aina näännyttämään minut. Kun Naïma lähti vihdoin työmatkalleen, oli erityisen kiinnostavaa lukea siitä 2000-luvun Algeriasta ja päästä nojatuolimatkalle sinne.
Taina Helkamon suomennos on hienoa työtä, jota oli ilo lukea.
Otava 2019
575 sivua
Alkuteos L'art de perdre 2017
Kirjasta ovat bloganneet mm.
Olen halunnut pitkään lukea tämän ja nyt vielä enemmän. Vasta hiljattain on tämä kirja saatu enkuksikin ja peräti kirjastoon, mutta en viitsi varata (kirjasta on joitakin varauksia ennestään enkä viitsi käyttää lainamahdollisuuksiani niihin).
VastaaPoistaKiva kuulla, että kirja kiinnostaa sinuakin. Hyvä että se on nyt käännetty englanniksi. Toivottavasti saat sen käsiisi jossain vaiheessa! Tämä on kyllä monessa mielessä kiinnostava kirja, se pitää sisällään niin monenlaista.
PoistaEn ole muistaakseni lukenut yhtään kirjaa Algeriasta. Tämä kirja voisi paikata sen puutteen. Kiitos vinkistä.
VastaaPoistaTätä kirjaa monet ovat kehuneet, joten kannattaa lukea.
PoistaTämä olisi varmasti hieno luettava, mutta paksuus epäilyttää näinä huonon keskittymisen aikoina.
VastaaPoistaSen paksuuden takia minullakin oli lukeminen viivästynyt, mutta nyt tuli sopiva hetki, että jaksoin alkaa "urakoida" :) Kannattaa lukea tämä joskus, kun jaksat paremmin keskittyä.
Poista