sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Boualem Sansal: Hyvitys

Boualem Sansal on yksi Algerian merkittävimmistä nykykirjailijoista, ja Hyvitys on ensimmäinen häneltä suomennettu romaani. Takakannen mukaan se perustuu tositapahtumiin, mikä tekee siitä vielä järkyttävämmän kuin se muutenkin on. Teos on kielletty Algeriassa, koska se rinnastaa toisiinsa islamismin ja holokaustin. Sansal, joka oli aikaisemmin korkea virkamies Algerian teollisuusministeriössä, pantiin myös viralta kirjoitustensa ja kannanottojensa takia.

Hyvitys kertoo kahdesta Ranskassa asuvasta veljeksestä, Rachelista (Rachid Helmut) ja Malrichista (Malek Ulrich). Siinä on otteita vuorotellen kummankin veljeksen päiväkirjoista. He ovat kotoisin pienestä algerialaisesta Ain Debin kylästä, mutta heidät on lähetetty Ranskaan jo seitsemän- ja kahdeksanvuotiaina. Vanhemmat, saksalainen isä ja algerialainen äiti, jäivät Ain Debiin.

Isoveli Rachel on kunnon kansalainen, jolla on ura ja vaimo. Malrich puolestaan on kapinallinen lähiönuori, joka on käynyt lähiön moskeijassa, kunnes siellä alkoivat jihad-puheet mennä liian pitkälle. Nyt hän tappaa muuten vain aikaa kavereittensa kanssa.

Aivan yllättäen Rachel tekee itsemurhan. Hän on kyllä käyttäytynyt oudosti jo pari vuotta, mutta ei ole kertonut kenellekään mikä häntä vaivaa. Malrich lukee sitten Rachelin päiväkirjoja ja löytää järkyttävän totuuden, syyn sille miksi Rachel sekosi. Nyt Malrich joutuu vuorostaan kohtaamaan sen saman totuuden aivan yksin.

Eletään 90-lukua, Algerian verisen sisällissodan aikaa. Kaksi vuotta aikaisemmin Rachel on saanut tietää, että Ain Debiin on hyökätty ja monia kyläläisiä, myös heidän vanhempansa, on tapettu julmasti. Kun Rachel matkustaa Algeriaan, hänelle selviää isän jälkeenjääneistä papereista ja tavaroista, että tämä on ollut natsi ja on siksi paennut Algeriaan ja välttänyt rangaistuksen. Heidän arvostettu ja kunnioitettu isänsä!

En harrasta juonipaljastuksia, mutta isän natsimenneisyys tulee kirjassa ilmi melkein heti, ja myös takakannen rivien välistä sen pystyy arvaamaan, joten tämä ei liene paha spoilaus. Myös useimmissa muissa lukemissani bloggauksissa asia kerrotaan. Hyvitystä lukiessaan on sitä paitsi syytä olla kiinnostunut natseista ja holokaustista, koska lopulta niitä käsitellään paljon enemmän kuin Algeriaa tai islamismia.

Rachel alkoi pakkomielteisesti tutkia isän menneisyyttä. Hän kantoi syyllisyyttä isänsä hirmuteoista ja päätyi siksi lopulta tappamaan itsensä. Hänen kuolemansa jälkeen syyllisyyden taakka siirtyy Malrichin kannettavaksi. Miten voi elää toisen ihmisen syyllisyyden kanssa?

"On pahempi saada tietää olevansa kiduttajan poika kuin olla itse kiduttaja. Murhaaja löytää perusteluja teoilleen, hän voi suojautua tietyn diskurssin sisään, kieltää rikoksensa tai rehennellä sillä ja kohdata hirsipuun ylpeänä, hän voi piiloutua saamiensa käskyjen taakse, hän voi pelastautua, muuttaa henkilöllisyyttään, kehitellä uusia oikeutuksia ja parantaa tapansa. Hänellä on rajattomat mahdollisuudet. Mutta mitä voi tehdä poika - paitsi laskeskella isänsä rikoksia ja raahata palloa jalassaan läpi elämänsä?" 

Boualem Sansal pohtii kirjassaan syvällisesti myös tekijän omaa syyllisyyttä ja sitä, minkä verran yksittäinen natsi oli vastuussa holokaustista. Oliko hän pelkkä koneiston osa ja kunnon ihminen, joka vain totteli käskyjä - ja siinä kaikki?

Kirjan aihe on raskas, ja todella raskasta luettavaa se on monin paikoin. Jos kaipaat kevyttä lukemista, en suosittele Hyvitystä. Mutta jos voimia riittää paneutua näin syviin kysymyksiin, aihe on toki kiinnostava. Lukemista ei tosin helpota sekään, että kappaleet ovat usein pitkiä, ja muutamilla sivuilla ei ole kappalejakoa ollenkaan. Hyppäsin muutaman sellaisen aukeaman yli, kun kaiken lisäksi niissä joko Rachel tai Malrich pohti hirveän yksityiskohtaisesti keskitysleireillä tapahtuneita julmuuksia...

Holokaustin, Algerian sodan ja pariisilaislähiön jihadistien julmuudet tulevat kyllä tämän kirjan äärellä hyvin selviksi. Boualem Sansal tekee selväksi, miten mieletöntä sota, väkivalta, viha ja toisten ihmisten tuhoaminen on. Hyvitys on painava puheenvuoro rauhan puolesta.

Into Kustannus 2012
220 sivua
Alkuteos: Le village de l'Allemand ou Le journal des frères Schiller 2008
Suomentanut Aura Sevón 
Kansi: Elina Salonen 

Kirjasta muualla:

Kirjasähkökäyrä
Oksan hyllyltä
Eniten minua kiinnostaa tie
Kirjavinkit
Kiiltomato 

Huomasin muistakin blogeista, että Hyvitys oli koettu raskaana, ja olen samaa mieltä siitä, että ahdistuksessa ja synkkyydessä rypemistä sekä toistoa oli kyllä hiukan liikaakin. Vähemmälläkin asia olisi tullut selväksi.

4 kommenttia:

  1. Kiitos. Tämä oli uskalias teos vertailuineen. Monen maahanmuuttajan ja ulkomaalaistaustaisen elämä sisältää vastaavia synkkiä taustoja. Esim. natsitausta löytyy aika monen varsinkin saksalaisten suvusta, ja se on liitetty myös naapurimaan kuningattaren, Sylvian isään.
    Maapallolla soditaan ahkerasti tänäkin päivänä. Sotiin liittyy kaikenlaista rumaa. Mitä en tietysti hyväksy, mutta totean, että valitettavasti sodat ja joidenkin ihmisten käytös sota-aikoina on järkyttävän pahaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitin tämän postauksen unettoman yön väsymyksen kourissa. Jo silloin huomasin, että kirjoitusvirheitä oli tullut - pitäisi tarkistaa nyt päivällä, vieläkö löytyy paljonkin lisää virheitä...

      Sansal on kyllä ollut rohkea kirjoittaessaan tämän ja onkin saanut maksaa mielipiteistään Algeriassa. Sota on rumaa, ja kaiken sen rumuuden, julmuuden ja kauheuden kuvaajana Hyvitys täyttää tehtävänsä. Jospa vain maailman johtajat lukisivat tällaisia kirjoja ja ottaisivat niistä opikseen!

      Poista
  2. Kiinnostava postaus kiinnostavasta kirjasta, vaikka kuulostaakin aika julmalta. En ole lukenut sitä, mutta juuri lopetin Auschwitzin tatuoijan, ja keskitysleireihin liittyvä vetoaa sen jälkeenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä raskasta luettavaa, mutta voi sopia sinulle, kun keskitysleiriaihe kiinnostaa. Ja kiinnostava kirja tämä kyllä on.

      Minun pitäisi lukea tällä hetkellä melkein pelkästään kevyitä kirjoja, mutta jotenkin kummasti aina päädyn yrittämään jotain tällaista. No, aikansa kaikella! Joskus myöhemmin voi taas jaksaa rankkojakin juttuja paremmin.

      Poista