torstai 14. marraskuuta 2019

Karina Sainz Borgo: Caracasissa on vielä yö

Kesällä luin kolmasosan Karina Sainz Borgon romaanista La hija de la española, mutta siihen se jäi sillä kertaa. Nyt syksyllä kirja on kuitenkin ilmestynyt suomeksi nimellä Caracasissa on vielä yö, ja päätin lukea sen mieluummin ihan omalla äidinkielelläni.

Kirjailija on kotoisin Venezuelasta, josta hän on muuttanut Espanjaan kymmenen vuotta sitten. Muistaakseni luin jostain, että kun hän viimeksi kävi Venezuelassa vuosia sitten, hän ei enää tunnistanut omaa kotimaataan. Niin paljon siellä on kaikki muuttunut - pahempaan päin.

Juuri sitä Venezuelan nykyistä kaaosta ja suoranaista anarkiaa Sainz Borgo kuvaa romaanissaan ahdistavasti ja todentuntuisesti. Onneksi hän (ja suomennoksen osalta Taina Helkamo) käyttää kuitenkin monin paikoin kaunista kieltä, ja lisäksi aina välillä kerrotaan päähenkilön muistoja lapsuudestaan, jolloin kaikki oli vielä hyvin. Siitä rauhallisesta Venezuelasta oli mukava lukea.

Kirjan päähenkilö Adelaida Falcón on asunut Venezuelan pääkaupungissa Caracasissa kahdestaan äitinsä kanssa, jonka nimi oli myös Adelaida. Tarina alkaa kuitenkin siitä, kun äiti on kuollut syöpään, ja Adelaida joutuu hautaamaan hänet, mikä ei ole helppoa maassa, jossa hinnat ovat tähtitieteellisiä ja jossa hautausmaallakin joutuu pelkäämään väkivallan kohteeksi joutumista.

Jotain maan todellisuudesta kertoo seuraava ote:

"Koko kaupungissa ei ollut ensimmäistäkään klinikkaa, jonka potilaspaikoille ei olisi ollut odotuslistaa. Ihmisiä sairastui ja kuoli samaa tahtia kuin meni järjiltään. En koskaan edes harkinnut, että olisin antanut äidin julkisen terveydenhuollon armoille: yhtä hyvin olisin voinut jättää hänet kuolemaan käytävälle keskelle ammuskeluissa haavoittuneita rikollisia. Meiltä alkoivat olla elämä, rahat ja voimat lopussa. Jopa päivät olivat alkaneet lyhentyä. Kuudelta illalla oli enää typerää riskeerata henkeään liikkumalla ulkona. Tapetuksi saattoi tulla monin eri tavoin: osumalla luodin tielle tai joutumalla kaapatuksi tai ryöstetyksi. Sähkökatkot saivat tunnit pitenemään ja jättivät meidät auringon laskiessa loputtomaan pimeyteen."

Äitinsä haudalla Adelaida miettii jostain lukemaansa lausetta: "Ihminen on sieltä, minne hänen vainajansa on haudattu":

"Katsellessani ajettua nurmikkoa kuopan ympärillä oivalsin, että minun ainoa vainajani sitoi minut maahan, joka ajoi asukkaitaan tiehensä samalla vimmalla kuin nieli heitä sisuksiinsa. Ei tämä ollut mikään maa, tämä oli kuolemanloukku."

Hautajaisten jälkeen tapahtuu monenlaisia kammottavia käänteitä. Väkivalta ja vääryys kukoistavat, ja niinpä Adelaida menettää kotinsakin sen vallanneelle vallankumoukselliselle naisjoukolle. Heille ei voi tehdä mitään, koska systeemi on heidän puolellaan, ja aggressiivisia hekin tietysti ovat.

Kun Adelaida sitten pakenee naapurinsa Auroran asuntoon, hän löytää tämän kuolleena. Aurora on ollut se la hija de la española, espanjalaisen naisen tytär, josta alkuteos on saanut nimensä. Hänen asunnostaan löytyy euroja, henkilöllisyyspapereita ja muuta tarvittavaa, mistä umpikujaan ajautunut Adelaida löytää ainoan ulospääsynsä. Hän voi tekeytyä Auroraksi ja paeta tämän henkilöllisyyden turvin Espanjaan. Toisin sanoen Adelaida turvautuu identiteettivarkauteen. Tästä hänellä alkaakin Auroran elämään, historiaan ja perhesuhteisiin perehtyminen, että hän osaisi olla juuri oikeanlainen Aurora.

Kirjan ensimmäinen kolmannes, jonka olin jo lukenut espanjaksi, tuntui toiston takia hiukan tylsältä, mutta halusin silti lukea sen myös suomeksi. Varsinaisesti koukutuin tarinaan vasta sen jälkeen, koska siitä alkoivat minulle uudet tapahtumat. Kieltämättä kirjassa kerrotaan monin paikoin niin hirveitä asioita, ettei sellaisista haluaisi edes tietää, mutta Venezuelan todellisuus nyt vain on juuri niin karu ja julma.

Kuitenkin teos myös koukuttaa, koska Adelaidan muistot menneisyydestä kertovat siitä kauniimmasta todellisuudesta, joka joskus vallitsi, ja ne keventävät tarinaa. Niistä Adelaidan onnen ajoista oli ilo lukea. Mutta lisäksi koukuttavuus liittyy ennen kaikkea siihen jännitykseen, joka tiivistyy tiivistymistään loppua kohti. Onnistuuko Adelaida todella aikomuksessaan paeta Espanjaan? Miten hän selviää Auroran roolissa esiintymisestä? Jääkö hän kiinni vai selviytyykö hän?

Näitä kysymyksiä pohdin ja jännitin niin, että luin kirjan loppuun melkein hengitystäni pidättäen.

Siitä lopusta voin sanoa vain, että olipa tehokas lopetus! Se jättää lukijalle tilaa ihmetellä ja antaa mielikuvituksen laukata.

Taitavasti kerrottu tarina raskaasta aiheesta. Suomennoksen kieltä oli ilo lukea nyt, kun tosiaan sain nauttia tästä tarinasta ihan omalla kielelläni. Myös kirjan suomalainen kansi on upea kaikessa värikkyydessään. Alkuteoksen mustavalkoinen kansi sopii kyllä synkkään aiheeseen, mutta kieltämättä nautin kuitenkin enemmän väreistä.

Aula & Co 2019
206 sivua
Alkuteos La hija de la española (2019)
Suomentanut Taina Helkamo
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti

Kirjan ovat lukeneet espanjaksi Kirja vieköönKirjaluotsi ja Tarukirja. Suomeksi lukeneilla on jo aika monta bloggausta, tässä niistä muutamia: Mummo matkallaLumiomenaKirjasähkökäyrä ja Reader, why did I marry him?

11 kommenttia:

  1. Minäkin tykkään värikkäästä kansikuvasta. Upea kirja, vaikka Venezuelan tilanne on mikä on ja kirjassa tapahtuu kauheita asioita. mainitsin omassa arviossani, että kirja voi olla jopa uhkarohkea nykyajan kuvaus. Arvostan kuitenkin rohkeutta ottaa kantaa kirjailijana Venezuelan tilanteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upea kirja kyllä! Todella rohkeasti hän kuvaa maansa tilannetta, mutta Espanjasta käsin se on tietysti vähän helpompaa. Hyvä, että joku uskaltaa kirjoittaa tällaisen romaanin ja nostaa näitä asioita esiin. Kun luin tätä, en voinut kuin ihmetellä, miten jossain maassa voidaankin päästää asiat tuollaiseen pisteeseen...

      Poista
  2. Rohkea ja mainio teos, jota voisi nopeasi kuvitella silkaksi kaaosteoriaksi, mutta taitavasti Borgo tasapainottaa kerrontaa luontokuvauksillaan ja vakaamman ajan muistoilla.
    Itse Venezuelan tilanne on katastrofaalinen, mutta Borgo, suomennos ja kansi ovat ykkösluokkaa! Mielenkiitoista nähdä, kuinka ura jatkuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi hän tosiaan tasapainottaa kerrontaa suvantokohdilla. Muuten lukeminen kävisi liian raskaaksi. Eläminen siellä kyllä onkin liian raskasta...

      Borgo on huikean hyvä kirjoittaja! Kiinnostaa kyllä nähdä, mitä hän seuraavaksi kirjoittaa. Jos en väärin muista enkä väärin käsittänyt, ihan kuin olisin lukenut, että hän koki käsitelleensä omalta osaltaan Venezuelan tässä ja haluaisi jatkossa kirjoittaa jotain muuta? Jäämme odottamaan!

      Poista
  3. Hyvänen aika sentään: Nyt minunkin pitää lukea tämä. Olen hiukan heikkona latinokirjallisuuteen, mutta on ollut pakko priorisoida, niin kiire: Kaikki tapahtuu nyt. Siirränkin kirjan luettavien hyllylle makkariin.

    (Oletko lukenut Véronique Ovalden Mitä tiedän Vera Candidasta?)

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea tämä! Kirjojen kanssa loppuu kyllä kaikki aika kesken, kun luettavien pinojen kasat eivät koskaan pienene, vaan kasvavat kasvamistaan :) Tuosta Véronique Ovaldesta ja hänen kirjastaan en muista koskaan kuulleeni. Pitänee kysyä Googlelta :)

      Poista
    2. Kiitos vinkistä♥

      Ovalden kirjasta pitivät kaikki sen silloin lukeneet tuttuni. Try it.

      ♥♥

      (Miksi en löydä kuvaani lukijoistasi...en tajua.)

      Poista
    3. Leena, hyvä että "löysit itsesi" :) Katsotaan, miltä Ovalden kirja vaikuttaa!

      Poista
  4. Minä ajattelin, että luen tämän myös suomeksi. Mutta ei sitten innostanut enää ja jätin kesken. Yksi koko vuoden vaikuttavimmmista kokemuksista tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, kun sinulta tämä sujui espanjaksikin, niin eiköhän se riitä sinun osaltasi. Vaikuttava teos kyllä!

      Poista