torstai 12. syyskuuta 2019

Hannah Kent: Burial Rites

Tämä australialaisen Hannah Kentin houkutteleva historiallinen romaani ehti odottaa hyllyssäni melkein vuoden, mutta onneksi nyt sain sen vihdoin luettua! Se kannatti, sillä lukuelämys oli vielä huikeampi kuin arvasinkaan.

Burial Rites on fiktiivinen romaani, mutta perustuu tositapahtumiin. Agnes Magnúsdóttir oli viimeinen henkilö, joka teloitettiin Islannissa 1800-luvun alkupuolella. Tämä kirja on Agnesin tarina.

Agnesia ja kahta muuta henkilöä syytetään kahden miehen taposta ja murhapoltosta. Heidät on vangittu ja tuomittu kuolemaan. Agnes joutuu odottamaan kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa pitkään tietämättä, koska se tapahtuisi. Hänet siirretään loppuajaksi Jón Jónssonin, hänen vaimonsa Margrétin ja heidän tyttäriensä kotiin, jossa hän osallistuu talon töihin.

Perhe ei luonnollisesti ilahdu siitä, että heidän taakakseen sysätään rikollinen, kaiken lisäksi murhaaja. Mitä jos tämä tappaa heidätkin? He suhtautuvatkin Agnesiin viileästi ja pitävät etäisyyttä.

Talossa vierailee ahkerasti nuori apupappi Thorvardur Jónsson eli Tóti, joka on määrätty valmistamaan Agnesia hengellisesti kohtaamaan kuolemansa. Pappi tuntee avuttomuutensa tehtävän edessä, onhan hän nuori ja kokematon, mutta vähitellen hänen ja Agnesin välille muodostuu yhteys ja luottamus.

Pala kerrallaan Agnesin tarina alkaa hahmottua - mitä todella tapahtui, mistä kaikki johtui, kuka teki ja mitä.

Kerronnassa vuorottelevat papin, Jónin ja Margrétin perheen sekä Agnesin itsensä näkökulmat. Näistä jälkimmäinen kertoo minämuodossa. Eri henkilöiden näkökulmien vaihtelu tuo tarinaan hienosti syvyyttä.

Lukujen alussa on tapaukseen liittyviä kirjeitä, asiakirjoja ja muuta materiaalia, jotka on käännetty aidoista historiallisista dokumenteista. Muutenkin tulee vaikutelma, että Hannah Kent on tehnyt huolellista taustatyötä teostaan varten, ja kirjan lopussa hän kertookin siitä hiukan.

Tämä Hannah Kentin esikoisteos, jota ei ole ainakaan toistaiseksi suomennettu, on saanut suuren suosion maailmalla, eikä ihme. Burial Rites on traaginen tarina rakkaudesta ja petoksesta, naisesta, joka jää yksin kohtalonsa armoille. Kent kuvaa vahvasti henkilöidensä kokemuksia ja tunteita, erityisesti Agnesin.

Kirja on todella mukaansatempaava, ja lisäväriä tarinaan tuo taianomainen Islanti, sen upea luonto ja vuodenajat. Kesytön meri, vuoret joille voisi eksyä. Kesäyön aurinko, lumimyrskyt ja revontulet. Skyriä syödään ja saagoihin viitataan useasti. Tämä kaikki on niin lumoavaa, että Islanti-kuumeelta ei voi välttyä tämän kirjan äärellä!

"'He informed me that you were unhappy with the Reverend at Stóra-Borg and wished for another churchman to spend time with you, before... Before, well, before...' Tóti's voice trailed off.
  'Before I die?' Agnes suggested.
  Tóti gave a little nod. 'He said you asked for me.'
  Agnes took a deep breath. 'Reverend Thorvardur -'
  'Call me Tóti. Everyone does', he interrupted. He blushed, immediately regretting his familiarity.
  Agnes paused, uncertain. 'Reverend Tóti, then. Why do you think the District Commissioner wants me to spend time with a churchman?'
  'Well... I suppose because, I mean, we want, Blöndal and the clergy, and I... We want you to return to God.'
  Agnes hardened her expression. 'I think I'll be returning to Him soon enough. By way of an axe-swing.'
  'That's not what I... I didn't mean it in that sense...' Tóti sighed. It was going as badly as he had feared."


PanMacmillan Australia 2013
Lukemani kirja on jo aika mones painos v. 2018
338 sivua
Kannen suunnittelu Sandy Cull, gogoGingko
Kannen kuvat Malgorzata Maj / Trevillion Images

Kirjasta ovat bloganneet myös Reader, why did I marry him? ja Lukuisa

5 kommenttia:

  1. Sanon täällä kommenteissa vielä, että Reader, why did I marry him ja Lukuisa kirjoittivat molemmat tästä kirjasta paljon paremmin ja syvällisemmin kuin minä. Kannattaa ehdottomasti lukea heidän bloggauksensa! Itse jaoin vain tällaisen pintaraapaisun ainakin osittain siksi, että selkäkivun takia kirjoitin tämän sängyssä puhelimella ja vain viimeistelin nopeasti läppärillä. Kännykällä bloggaaminen ei innosta syväluotaukseen - ja toiseksi olin kyllä myös niin mykistynyt tästä kirjasta, ettei minulla vain kerta kaikkiaan ollut sanoja. Joskus käy niinkin! :)

    Kun kirjan kansi on noin upea, se olisi ansainnut myös paremman kuvan, mutta kuvienkaan kanssa ei jaksa kikkailla, kun selkä on kipeä... Ehkä otan paremman kuvan sitten joskus, kun tästä selviän?!

    VastaaPoista
  2. Aah, vaikuttaa todella hyvältä! En tajua, miksi olen makuuttanut omaa kirjaani niin kauan hyllyssä lukemattomana. Täytyypä siirtää se kotiinpäästyä kasaan, jossa pidän lue pian -kirjoja. Se on aika iso kasa :D

    Minun kirjani on kovakantinen ja siinä kansi on erilainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nyt kannattaa lukea tämä mahdollisimman pian!! Lue pian -kasatkin tuppaavat kyllä olemaan massiivisia ja kasvavat vain... :)

      Huomasin, että noissa kahdessa linkittämässäni blogissa oli myös molemmissa erilainen kansikuva. Minusta tämä kansi on kyllä ihana, vaikka tuossa kuvassani se ei nyt pääse ihan oikeuksiinsa... Sain tämän Australiassa asuvalta siskoltani synttärilahjaksi, ja nyt kun seuraaviin synttäreihin on enää muutama viikko, sain vihdoin tämän luettua, onneksi! Tosi pysäyttävä ja koskettava kirja!

      Poista
  3. Ilahduin kovasti, kun näin, että olet lukenut tämän kirjan, sillä minustakin tosiaan tämä oli todella todella hieno, karun hieno, Islannin hieno ja kaikkea sellaista. Agensin tarina tutisee sielussa asti.

    Äläkä nyt vähättele itseäsi please. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Omppu, yritän olla vähättelemättä :) Joskus sitä vain niin mykistyy jostain kirjasta, että kokee, että sanat eivät riitä tai loppuvat, ja tämän kirjan kohdalla minulle kävi juuri niin.

      Tyrmäävän hyvä, karun hieno ja Islannin hieno, todella! Hyvää viikonloppua sinulle!

      Poista