Guy Delisle: Pjongjang

Aikaisemmin tässä kuussa luin Guy Delislen sarjakuvakirjan Merkintöjä Burmasta, jossa hän kertoo Burmassa viettämästään vuodesta - miltä elämä siellä vaikutti länsimaalaisen silmin? Pjongjang on ilmestynyt jo ennen sitä (ainakin alkuteos), ja siinä piirtäjä kertoo tuossa Pohjois-Korean pääkaupungissa viettämästään ajasta.

Delisle matkusti Pjongjangiin työskennelläkseen sikäläisellä animaatioelokuvastudiolla. Kirjasta ei käy aivan tarkasti ilmi, miten pitkään hän siellä oleskeli, mutta ainakin useita viikkoja. Varmaan korkeintaan pari kolme kuukautta. Saattoi hän mainita jotain, että hänen edeltäjänsä oli ollut siellä kolme kuukautta, jos en väärin muista.

Pohjois-Koreasta useita kirjoja lukeneelle Delislen teos tarjoaa sekä vanhaa että uutta tietoa. Kyllä ehdottomasti kaikki nämä kirjat kertovat aina myös paljon uutta sieltä. Kaiken kaikkiaan elämä siellä on järkyttävää ja absurdia, olipa kysymyksessä sitten pohjoiskorealaisen pakolaisen tai maassa käyneen ulkomaalaisen näkökulma.

Absurdius alkaa jo siitä, että lentokentällä puhelin takavarikoidaan; sen saa takaisin vasta maasta poistuessaan. Delislen olisi pitänyt luopua myös radiostaan, mutta hän salakuljetti sen maahan saadakseen kuunnella mitä kanavia halusi - mutta eipä se sitten(kään) onnistunut.

Delislellä ei ollut mukanaan mitä tahansa matkalukemista, vaan itsensä George Orwellin maailmankuulu dystopia 1984. Sitä hän sitten lueskeli yöllä ankean hotellinsa hämärässä huoneessa. Ajatuspoliisi, valvova isoveli! Taatusti Delisle pääsi oikeaan tunnelmaan Orwellin parissa!! Minua nauratti hänen masokisminsa, kieroutunut huumorinsa tai mitä ikinä se olikaan ottaa tuollainen kirja sinne mukaan. Itse voisin seota, jos olisin Pohjois-Koreassa ja lukisin jotain sellaista. Kaiken lisäksi Delisle vielä lainasi kirjaa eräälle paikalliselle...

Delisle oli majoitettuna Pjongjangin hotelleista siihen, joka sijaitsee saarella. Sieltä ei pääse niin vain lähtemään halutessaan. Aina piti olla valvova opas mukana. Toki ulkomaalaiset joskus onnistuivat livahtamaan omille teilleen. Oli myös vain ulkomaalaisille tarkoitettuja paikkoja, joissa he saattoivat kokoontua keskenään, mikä olikin rentouttavaa kaiken kytättävänä olemisen vastapainoksi.

Työn ohella opas vei Delisleä vierailulle mahtipontisiin paikkoihin, joissa hänen päähänsä yritettiin takoa paikallista propagandaa Pohjois-Korean ja Kimien suuruudesta. Kerran Delisle pääsi retkelle kansainvälisen ystävyyden näyttelyyn, joka sijaitsi parin tunnin ajomatkan päässä Pjongjangista. Sinne johti yllättäen nelikaistainen, erinomaisessa kunnossa oleva moottoritie, mutta kyseiseltä tieltä ei kääntynyt liittymiä mihinkään. Ilmeisesti tie oli tehty vain propagandatarkoituksessa esittelemään Pohjois-Korean erinomaisuutta ulkomaalaisille, joita raahataan kyseistä näyttelyä katsomaan. Museo oli nimittäin tien päätepysäkki. Lisäksi museo oli louhittu kallioon, jotta se olisi ydiniskunkestävä...

Delislen tapaamat pohjoiskorealaiset olivat järjestään hyvin lojaaleja maalleen, eikä heistä yleensä saanut irti mitään systeeminvastaisia näkemyksiä. Ei tietenkään. Mutta kerran piirtäjä yllättyi, kun eräs paikallinen nuorukainen ei ollut mennyt katsomaan armeijan elokuvastudion uusinta filmiä, jota kaikki työntekijät oli koottu katsomaan. Nuori mies vastasi Delislen uteluun, ettei pidä maansa elokuvista; hänestä ne ovat tylsiä. Tämä oli kapinallisinta, mitä Delisle kuuli kenenkään sanovan Pjongjangissa! Muualla maailmassa tuo olisi varsin viaton mielipide, mutta pohjoiskorealaisen sanomana se kuulostaa kyllä todella rohkealta.

Kerran sitten, monien viikkojen ja kokemusten jälkeen, Delisle käveli peilin ohi eikä nähnytkään siellä itseään, vaan Kim Jong-ilin kuvan. Hän säikähti ja totesi, että täältä on päästävä pian pois!!

Kaiken jälkeen hän jäi miettimään:

"Miten pitkälle ihmismieltä oikein voi manipuloida? Sen näkee sitten, kun tämä maa viimein avautuu tai romahtaa."

Vaikka tässä kirjassa siis oli jotain tuttua, niin paljon oli uuttakin tietoa taas! Lisäksi sarjakuvamuodossa kaiken näkee kuvinakin, mikä antaa lisää ulottuvuutta lukemiseen. Kannattaa ehdottomasti lukea Pjongjang, jos Pohjois-Korea kiinnostaa. Delisle on tarkkasilmäinen havainnoija, joka osaa myös höystää tarinansa herkullisella huumorilla. Hänen seurassaan saa tietoa viihdyttävästi tarjoiltuna.

WSOY 2009
Ranskankielinen alkuteos Pyongyang (2003)
Suomentanut Saara Pääkkönen
Taitto: Satelliitti
Sivut 166-167 piirtänyt Fabrice Fouquet 
(tosin en nähnyt kirjassa sivunumeroita, mutta olenko jo niin sokea...?)