tiistai 5. joulukuuta 2017

Ossi Nyman: Röyhkeys

Työtön, joka ei halua tehdä töitä ja vielä kehtaa sanoa sen ääneen! Tästähän julkisuudessa on keskusteltu tämän kirjan kohdalla. Toisista kirjablogeista taas olin lukenut, että kertoo kirja paljosta muustakin kuin työttömyydestä - ja niin kertoikin. Myös sitä on mietitty, minkä verran kirjailija tässä kertoo itsestään ja mikä taas on fiktion osuus. Sen, että kirjassa kyllä on vähintään osittain myös fiktiota, huomasi kyllä joistain kohdista selvästi.

Kirja on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä minäkertoja on Turussa menossa idolinsa Bruce Springsteenin konserttiin. Toisessa osassa ollaan TE-toimiston työttömille järjestämällä uraohjauskurssilla Tampereella, kolmannessa puolestaan kirjoittajakoulussa Helsingissä kaksi vuotta myöhemmin.

Turun osio tuntui minusta vähän pitkästyttävältä haahuilulta, jossa kerrottiin yksi päivä aamusta iltaan hyvin pikkutarkasti: hampaiden pesu, bussimatka konserttipaikalle, vessakäynnit, jonottaminen konserttipaikalla... ja lopulta lyhyehkösti itse konsertti. Kaiken tämän lomassa on siellä täällä päähenkilön teräviä huomioita muista ihmisistä, työttömyydestä, työstä ja elämästä.

Springsteeniin liittyen paradoksaalista on, että työtön, vieläpä työtä välttelevä päähenkilö fanittaa häntä, joka laulaa paljon työstä. Toisaalta kirjailijaksi haluavalla fanilla ja Springsteenillä on jotain yhteistä. Päähenkilö käy mielessään kuvitteellisen keskustelun Brucen kanssa:

"Kysyin vielä, että tunsiko hän syyllisyyttä siitä, ettei hän ollut koskaan tehnyt oikeita töitä, vaan oli kieltäytynyt töistä nuoresta saakka ja suostunut tienaamaan ainoastaan soittamalla, ikään kuin hän ajattelisi olevansa liian hyvä tekemään tavallisia töitä. Hänhän kuitenkin lauloi melkeinpä pelkästään työtätekevistä ihmisistä ja arjen sankaruudesta. Silloin Bruce laski katsettaan vieläkin alemmaksi ja nyökytteli hitaasti päätään. Hän oli pitkään hiljaa. Yeah, hän sanoi viimein, there's a conflict."

Uraohjauskurssi oli kirjassa juuri sitä, mitä itsekin olen työttömänä ollessani kokenut. En jaksa edes kommentoida sitä tässä. Ymmärrän uskomattoman hyvin päähenkilön tuntemuksia, kun hän myöhemmin toteaa, että joutui kahdeksan vuotta sanomaan itseään työttömäksi, mutta nyt saa sanoa, että opiskelen kirjoittajakoulussa. Vaikka tuloina hänellä oli silloinkin työttömyyskorvaus, onhan se nyt ihmisen itsetunnolle aivan eri asia saada sanoa, että on opiskelija (vieläpä kirjoittamisen opiskelija!) kuin sanoa, että on työtön.

Kirjassa onkin paljon purevan osuvia kommentteja sekä työttömistä että työssä käyvistä - ja tietysti tästä systeemistä, työhullusta yhteiskunnasta, jossa ihmistä ei pidetä minään, jos hän ei ole töissä, oli syy siihen sitten työn vältteleminen, sairaus tai jokin muu asia. Ihmisen identiteetin ei kuitenkaan ole pakko perustua työhön. Jos tekee työtä, josta nauttii, silloin asia on varmasti ok. Mutta muuten elämässä on paljon muutakin, mihin identiteettinsä voi perustaa. Eikä varsinkaan ihmisarvo saa koskaan perustua työhön, sosiaaliseen asemaan tai tulojen suuruuteen! Me kaikki ihmiset olemme yhtä arvokkaita!

Nautinkin kirjan viimeisestä osasta, jossa päähenkilö pääsi tekemään sitä, mitä halusi. Hän sai opiskella kirjoittamista ja hioa romaaniaan. Eikä sillä ollut väliä, että yhteiskunnan silmissä hän oli edelleen "työtön".

Muuten, jo ennen tämän romaanin lukemista muistelin Vincent van Goghin elämästä lukemaani kirjaa "Vincent van Gogh - Hän rakasti elämää". Sen mukaan Vincent oli muistaakseni aika paljon veljensä elätettävänä; eihän hänen taulujaan varmaan paljoa myyty hänen elinaikanaan. Varmasti moni muukin taiteilija on jo menneisyydessä elänyt jonkun muun varoilla. Nyt tämän kirjan henkilö (ja ehkä Ossi Nyman?) on vain elänyt yhteiskunnan varoilla. Sama asia, mutta vain vähän modernimpi versio siitä! En ota kantaa, mutta toteanpa vain tämän.

Kirja siis kuitenkin kertoo paljosta muustakin kuin työttömyydestä. Ironiaa Nyman käyttää aiemminkin, mutta kirjan viimeisessä osassa hän yltyy suorastaan irrottelemaan. Tästä en muista lukeneeni muista blogeista, mutta ehkä en edes ole lukenut kaikkien blogien arvioita. Vauhdin kiihtyessä loppua kohti ainakin minua nauratti yhä useammin.

Tässä muutama samalta aukeamalta koottu esimerkki: "Selvin päin en olisi humalassa auton rattiin lähtenyt, se selitti." "Ne (naiset) olivat niin persoonallisen näköisiä, ettei niitä erottanut toisistaan." "Lahdenmäki oli hyvin säilynyt. Se oli vältellyt töiden lisäksi myös elämää."

Ja loppuun vielä kohta, joka myös nauratti tällaista kirjabloggaajaa, joka on juntti, kun ei ole opiskellut kirjallisuustiedettä eikä siis osaa kirjoittaa tarpeeksi henkeviä arvioita kirjoista:

"Kaikki opettajat olivat opiskelleet monta vuotta kirjallisuustiedettä ja he puhuivat kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta sellaisilla sanoilla ja käsitteillä, että minun oli heitä vaikea ymmärtää. Olin ajatellut ennen kirjoittajakouluun menoa, että kirjoittaminen ja taiteen tekeminen olisi vapaata, ja saisi tehdä mitä mieleen tuli, mutta koulussa oli alkanut tuntua, että kirjoittaminen oli samalla tavalla virallista työtä kuin siivoaminen ja tiskaaminen, joita varten piti opiskella monta vuotta ja hankkia hygieniapassi."

Kiitos, Ossi Nyman! Tämä lohduttaa tällaista "keittiöpsykologin" elämänkokemuksella kirjablogia pitävää ihmistä, joka on "vain" harrastanut lukemista, vaikkakin kyllä jo 40 vuotta (eli viisivuotiaasta asti). Mutta pelkältä harrastuspohjalta kirjoista ei kai voi ymmärtää mitään?

Kiitos, Ossi Nyman, myös tästä koko kirjasta! Se oli terapiaa tälle myös työttömänä olleelle lukijalle, vaikka omia kokemuksiani en lähde tässä avaamaan. Eikä se ollut pelkkää terapiaa, vaan oikeasti hyvä, terävä ja tarpeellinen kirja, kielellisiä ansioita unohtamatta. Kannattaa siis jatkaa kirjailijan uralla!

Lopuksi vielä lämmin kiitos myös kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kustannusosakeyhtiö Teos 2017
189 sivua
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti

6 kommenttia:

  1. No huh, kiitos sinulle tästä avaavasta kirjoituksesta! Olen lukenut jonkin verran Nymanin kirjasta kirjoitettuja juttuja ja kirja kiinnostaa, mutta nyt se kiinnostaa vielä enemmän. Ihan pakko lukea heti, kun seuraavan kerran tulen Suomeen eli jo tammikuussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että kiinnostuit entistä enemmän ja myös että pääset jo niin pian Suomeen ja lukemaan tätä! :)

      Poista
  2. Työttömyydestä ei ole taidettu paljon kirjoja kirjoittaa, joten mielenkiintoinen sinänsä. En ole vielä lukenut kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan taida olla paljonkaan kirjoja työttömyydestä. Aihe on erittäin ajankohtainen. Kannattaa lukea!

      Poista
  3. Ihana postaus, kiitos tästä. Itse en ole tätä kirjaa vielä lukenut, mutta lukulistalle ehdottomasti menee. Mielenkiintoiseksi kirjan tekee jo sekin, että se sijoittuu ihan tähän päivään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla että pidit postauksesta :) Ehdottomasti mielenkiintoinen kirja ja niin tätä päivää kuin olla voi!

      Poista