Kaija Lehmuskallio: Nokkosmadonna

Nokkosmadonna on uutuusromaani, joka kuvaa elämäntapaa Gentgårdin eli Kenttilän kartanossa viime sotien aikana. Kartanot olivat aikanaan omavaraisia ja tarjosivat työtä monille ihmisille, mutta tuolloin sotien aikana kartanokulttuuri alkoi kuihtua. Kartanoiden sisäistä elämää tunnetaan vähän, mutta tämä romaani antaa hyvän kuvan tuon ajan kartanoelämästä.

Gentgårdin kartanon omistaa vapaaherra Willem von Genthahn puolisoineen. Heillä on kaksi tytärtä ja poika, kartanon perijä Rolf. Mutta kirja ei kuvaa pelkästään tämän aatelisperheen elämää, vaan hyvin paljon (ja melkein enemmänkin) myös kartanon köyhiä alustalaisia. Sekä Temmelän sivutilan tilanhoitajan Elias Koroilan perhettä. Yhtenä tärkeänä henkilönä onkin Elias ja Anna Koroilan tytär Katri, jonka vaiheita seurataan ajoittain myös minä-muodossa: hänen kasvuaan, rakkauttaan Pihlaman Kristeriin ja pyrkimyksiään päästä eteenpäin opintiellä.

Kirjassa on paljon henkilöitä, mutta Lehmuskallio pitää tarinan taitavasti kasassa, eikä henkilöiden paljous ainakaan minusta vaikuttanut sekavalta. Kussakin luvussa nimittäin esiintyy yleensä vain muutama henkilö, joihin erityisesti keskitytään.

Toinen kirjan ominaispiirre on se, että se todellakin kuvaa elämäntapaa enemmänkin kuin kertoo (nopeasti etenevää) tarinaa. Kyllä tässäkin kirjassa myös tarina on, mutta se etenee hitaasti ja verkkaisesti kuin maalaiselämä itse. Kirjassa kuvaillaan yksityiskohtaisesti pyykinpesut, saunomiset ja monet muut arjen asiat ja yksityiskohdat.

Minulla kestikin pitkään päästä sisälle kirjaan juuri tuon hitaan etenemisen takia. Mutta mitä pitemmälle luin, sitä suuremman vaikutuksen Nokkosmadonna teki minuun. Minusta alkoi suorastaan tuntua, että tämähän on mestariteos! Niin taitavasti ja asiantuntevasti Lehmuskallio kirjoittaa ja kuvaa tuota aikaa. Kuulinkin, että hän on kirjoittanut tätä kirjaa vuosien ajan ja tehnyt valtavan määrän tutkimustyötä - ja se näkyy. Hän tietää, mistä  kirjoittaa.

Lehmuskallio osaa hyvin kuvata sekä henkilöitään että heidän elämänvaiheitaan. Monenlaisia ihmiskohtaloita piirtyy lukijan silmien eteen. Heidän kauttaan saakin monipuolisen kuvan tuosta ajasta. On iloja ja surua, unelmia ja tragedioita. Sekä ihmisten että tapahtumien rumuus ja kauneus välittyvät tekstistä elävästi. Kerronta on ajoittain hyvinkin naturalistista: kuvataan esimerkiksi rottien tappamista tai jonkun miehen syyläistä kalua saunassa. Kaikki tämä kaunistelematta ja yksityiskohtaisesti. Mutta samoin myös kauneutta ja ilon hetkiä kirjoittaja kuvaa hienosti.

Kirjan takakannessa sanotaan: "Nokkosmadonna on kunnianosoitus Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden ihmisenmuotoiselle menneisyydelle." Juuri näin koin itsekin, mitä pitempään luin. Nokkosmadonna oli kuin vanha Suomi-filmi. Se kannattaa ehdottomasti lukea, jos Suomen historia ja vanha maalaiselämä kiinnostaa. Sen lukeminen on yksi hyvä tapa juhlistaa Suomen satavuotista itsenäisyyttä.

Sota näyttäytyy kirjassa aluksi hyvin vähän, se on jossain taustalla, mutta kartano elää omaa elämäänsä. Myöhemmin sotakin tulee lähemmäs: on evakkoja ja sankarihautajaisia.

Romaanin aines koostuu suullisesta historiasta (oral history). Siinä juuri näkyy Lehmuskallion huolella tekemä taustatyö.

Kirjailija "on palkittu tieteellisistä lukemisen kulttuuritekniikan oppimistutkimuksistaan ja dosenttina alansa kehittämisestä. Hän on toiminut vuosia kansainvälisenä asiantuntijana. Hän on kirjoittanut haluttuja oppikirjoja ja julkaissut useita runokokoelmia", kertoo takakansi.

Sanottakoon vielä, että kun alkuun pääseminen tämän kirjan kanssa oli minulla hidasta, viimeiset parisataa sivua luinkin jo aivan ahmien. Tämä oli todella vaikuttava teos! En nyt ole mikään klassikkoasiantuntija enkä kirjallisuustieteilijä, mutta jos minulta kysyttäisiin, tässä romaanissa on klassikon ainesta.

Kiitokset arvostelukappaleesta kustantajalle!

Kvaliti 2017
461 sivua

Helmet-lukuhaaste 2017:
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt