maanantai 15. huhtikuuta 2019

Asko Matikka: Matkalla paranemiseen

Viime päivinä olen ollut "pakkolomalla" lukemisesta toisen silmän haavauman takia. Olen pitänyt silmälappua, ja aluksi joutui aika paljon pitämään tervettäkin silmää kiinni. Eilen sain luettua loppuun tämän kirjan, jota olin lukenut aika pitkälle jo ennen silmäongelmaa (kuvankin otin jo silloin, yhtenä viluisena päivänä kaakaota juodessani).

Yhdellä silmällä lukeminen kylläkin rasittaa melkoisesti sitä yhtä tervettä silmää. Mutta välillä sitten aina lepäillään... Nyt yritän vähän blogata, vielä yhdellä silmällä - toivottavasti ei tule kovin paljon kirjoitusvirheitä! Silmälapun voisi kyllä ehkä jo ottaa poiskin, mutta mieluummin olen vähän varovainen ja odotan vielä...

Mutta sitten asiaan! Kansanlähetyksen pastori Asko Matikka on tehnyt paljon sielunhoitotyötä ja itsekin käsitellyt omia sisäisiä haavojaan. Tässä kirjassa hän jakaa tietoa ja ajatuksia menneisyyden kokemusten aiheuttamista tunne-elämän vammoista ja niistä toipumisesta. Toipuminen on mahdollista, vaikka eihän täällä kukaan täysin ehjäksi pääse tulemaan. Kuitenkin Jumala tahtoo ja voi hoitaa ja parantaa meitä sisäisesti.

"Menneisyytemme onkin ollut vain tulevaisuutemme rakennustelineet, ei koko elämämme. Vaikka olemme tunnevammaisia, se ei ole koko identiteettimme. Menneisyytemme on ollut se kotelo, josta perhosen on täytynyt taistella tiensä ulos ja vapauteen. Ilman tuota kipua ja taistelua perhosen lihakset ja siivet eivät olisi kehittyneet lentokykyisiksi."

Kirjan näkökulma on syvästi kristillinen. Se edustaa sellaista tervettä kristillisyyttä, jossa ihminen saa olla ihminen, pieni ja heikko, ja Jumala hoitaa Jumalan hommat. Me saamme olla inhimillisiä ja nauttia monista hyvistä Jumalan luomista asioista tässä elämässä. Ahdas kristillisyys kieltää helposti ihmisyyden: elämän pitäisi olla vain hengellistä eikä siinä saisi olla mitään maallista. Esimerkiksi kulttuurista ei saisi nauttia. Mutta terve kristillisyys vapauttaa ihmisen nauttimaan taiteesta, urheilusta ja monesta muusta maanpäällisestä asiasta. Muun muassa tätä aihetta Matikka käsittelee kirjan alkupuolella.

Matkalla paranemiseen kertoo siitä, miten tunteet, kielteisetkin, pitää pystyä tuntemaan ja käsittelemään. Niin viha kuin suru ja muutkin vastaavat tunteet. Jos ne patoutuvat ihmisen sisään, se sairastuttaa helposti fyysisesti. Kirjassa taidettiin mainita joku prosenttilukukin, miten suuri osa fyysisistä sairauksista saattaa olla psykosomaattisia. Iso luku se oli.

Yksi tärkeä aihe kirjassa on syyllisyys. On tervettä tuntea syyllisyyttä, jos on tehnyt väärin; tosin ei siihenkään syyllisyyteen tarvitse jäädä loppuelämäkseen rypemään. Jumalan armo ja anteeksiantamus vapauttavat elämään ilman syyllisyyden painolasteja.

Sairas, neuroottinen syyllisyys on sitten asia erikseen. Siihen liittyen kirjassa on vapauttavia ajatuksia. Muutenkin tämä on todella vapauttava kirja; Matikka kirjoittaa Jumalan armosta ja isällisestä rakkaudesta niin hoitavasti, että aivan tällainen vanha pettynyt pessimistikin saattaa vahingossa "tulla uudestaan uskoon"! Tässä yksi lempikohdistani:

"Ennen kaikkea haluan korostaa tätä: Kristus on kantanut omassa ruumiissaan ristille kaiken syyllisyyden, niin terveen kuin sairaankin syyllisyyden! Hän kuoli meidän puolestamme ristillä sovittaakseen meidän todellisen syyllisyytemme. Hän maksoi meidän syntivelkamme. Mutta on tärkeä huomata, että ennen kuolemaansa Hän huusi Golgatalla: 'Se on täytetty!' Sinun tähtesi, Sinun puolestasi, Sinua varten. Jeesus suoritti kaiken sinun hyväksesi, sinun puolestasi, sinua varten. Hän eli sen täydellisen elämän, jota sinä yrität tavoitella suorituksillasi Jumalan edessä. Jumalasuhteessa kaikki sinun suorituksesi, joilla yrität vakuuttua Jumalan rakkaudesta ja hyväksynnästä, ovat turhia. Olet 2 000 vuotta myöhässä! Rentoudu! Saat juuri nyt ottaa vastaan Jumalan hyväksynnän Jeesuksen täydellisen ansion perusteella."

Ei Matikan kirja toki pelkkää jumalasuhdetta käsittele, vaan meidän ihmissuhteitamme ja niissä syntyneitä tunne-elämän kipuja. Kirjan äärellä voi pohtia muun muassa omaa isä- ja äitisuhdettaan.

Yksi kirjan teemoista on liiallinen kiltteys, ihmisten miellyttämisen tarve niin että oma minä unohtuu. Ei uskalla olla oma itsensä, kertoa omia mielipiteitään, käyttää omaa tahtoaan. Tämä on monille tuttua.

Anteeksisaamista ja -antamista Matikka myös käsittelee.

Kirjan lopussa on vielä kaksi lukua sielunhoidollisesta rukousryhmästä sekä liitteitä, joissa on muun muassa kirjallisuusluettelo (1980-90 -luvuilla ilmestyneitä kirjoja) ja luettelo joistain hoitavista raamatunkohdista.

Jos kristillinen sielunhoitokirjallisuus kiinnostaa, vahva suositus tälle kirjalle! Ainakin itselleni se oli hyvin hoitava lukuelämys.

Uusi Tie 1997
156 sivua
Kansi: Terttu Hauhia
Etukannen kuva: Kuvapörssi
Takakannen kuvat: Tapani Romppainen

P. S. Jos juuri nyt en tule kommentoimaan teidän toisten blogeja, se johtuu juuri tästä, etteivät silmäni vielä kestä kovin paljoa rasitusta... Nyt onkin jo kiire päästä taas lepuuttamaan niitä.

6 kommenttia:

  1. Virkistävä ja elähdyttävä postaus!! Tässä saa lukea vapaasti peruskristillisyyttä, vanhanaikaisuutta sävähtämättä. Tietyt asiat ovat pysyviä ja muuttumattomia, se on niiden tarkoitus. Nykyään aivan tarttuu kristillisyyden vapaan ilmaisun pelästyminen. Sehän on nykyaikana kiellettyä, siksi että nyt eletään sitä nykyaikaa. Ei saa keikuttaa venettä ja olla häpeämättömän kristillinen. Kiitos tästä postauksesta! Saan olla olemassa. Tämä on hyvä kirja. Toivottavasti löydän sen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos kommentistasi! Olen alkanut blogata myös kristillisistä kirjoista, ja jos joku ei ole niistä kiinnostunut, niin silloinhan näitä kristillisiä postauksia ei ole pakko lukea. Joten voinen "antaa palaa" näissä :) On ikävää, että nykyään pitäisi pyydellä uskoaan anteeksi, mutta ei anneta sen tarttua. Toivottavasti löydät tämän kirjan. Se on todella hyvä! Siunausta sinulle!

      Poista
  2. Toivon todella että annat palaa kristillisten kirjojen bloggaamisessa! Kristillisissä kirjoissa on aarteita, esim. vanhemmissa kirjoissa, joihin ei ole tiennyt tutustua. Täältä voi saada sen tiedon ja oma luettavien kirjojen valikoima laajenee.
    En pyytele uskoani anteeksi. Ikävää elää kielteisessä ilmapiirissä, mutta siihen voi rukoilla voimaa. Kiitos tästä blogista. Toivon silmäsi parantumista!! Siunausta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kristillisissä kirjoissa on tosiaan paljon aarteita, vanhoja ja uusia. Jatketaan niihin tutustumista ja annetaan uskon liekin palaa pimeässäkin!

      Poista
  3. Tämäpä on mielenkiintoinen kirjavinkki. Kiitos siitä!
    Toivottavasti silmäsi on jo parempi. Onnellista toista pääsiäispäivää Sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että kiinnostuit! Hyvä kirja kyllä.

      Silmien kanssa on omat ongelmansa nytkin, mutta toivon ettei tule uusia haavaumia. Onnellista toista pääsiäispäivää sinullekin!

      Poista

Kommenttien valvonta on otettu käyttöön roskapostikommenttien estämiseksi.