tiistai 15. tammikuuta 2019

Souad Al-Sabah: Alussa oli nainen

En ollut koskaan kuullut puhuttavan kuwaitilaisesta kirjallisuudesta, kunnes vähän aikaa sitten Instagramissa tuli vastaan tämä runokirja, jonka kirjoittaja ei ole pelkästään kuwaitilainen, vaan kaiken lisäksi vielä nainen! Mielenkiintoni heräsi tietysti heti, ja hankin kirjan käsiini.

Viime aikoina olen kylläkin ollut hiukan huonossa hapessa ja joutunut palauttamaan monia kirjoja kirjastoon, koska en ole saanut niitä luettua. Pelkäsin vähän, että nämäkin olisivat monimutkaisia runoja, joiden lukeminen olisi raskasta ja vaatisi liian syvällistä ajattelemista.

Onneksi olin kuitenkin väärässä. Souad Al-Sabahin runot ovat sopivan yksinkertaisia, että niitä jaksaa lukea väsyneenäkin - mutta eivät kuitenkaan liian yksinkertaisia. Niissä on kuitenkin ajatusta. Syvällinen voi joskus olla, vaikka ei käyttäisikään vaikeaa ja monimutkaista kieltä. Lisäksi nämä runot ovat vielä sopivan lyhyitäkin. Kaiken kaikkiaan siis juuri sopiva annos nautittavaksi juuri nyt!

Ellei aio lukea sekä suomeksi että arabiaksi, kirjan sivumääränkin voi jakaa kahdella. Nimittäin joka aukeamalla runo on ensin suomeksi ja sitten toisella sivulla arabiaksi. Henkilökohtaisesti en osaa arabiaa, mutta kauniilta ja koristeelliselta ne arabiankieliset sivut näyttivät eli tarjosivat hiukan estetiikkaakin runojen lukemisen lomaan. Estetiikasta puheen ollen myös kirjan kansi on minusta kaunis ja sopii juuri tällaisen runokokoelman kanneksi.

Souad Al-Sabah kuuluu Kuwaitin ruhtinassukuun (syntynyt 1942). Hän valmistui taloustieteiden maisteriksi Kairon yliopistosta ja väitteli myöhemmin vielä tohtoriksi Englannissa (ollen ensimmäinen englanniksi väitellyt kuwaitilainen nainen). Runoteosten lisäksi hän on julkaissut kirjoja Kuwaitin, Persianlahden maiden sekä muun maailman taloudellisesta tilanteesta. Näin kertoo johdannossa kirjan toimittanut Faruk Abu-Chacra, joka toimi Helsingin yliopiston arabian kielen lehtorina 1972-2001.

Mutta sitten itse runoihin! Alussa oli nainen sisältää paljon kauniita ja herkkiä rakkausrunoja, mutta myös teräviä ja osuvia huomioita Lähi-idän naisten asemasta ja heitä alistavista miehistä. Kirjoittaja onkin toiminut aktiivisesti erilaisissa ihmisoikeusjärjestöissä.

Al-Sabah kysyy, miksi idän mies näkee naiset vain kauniina objekteina, vaikka naisetkin ovat älykkäitä ja heillä on paljon ajatuksia ja henkistä pääomaa. Nainen haluaisi olla miehen kanssa myös ystävä:

"Minä haluan joskus kävellä nurmella kanssasi
haluan joskus lukea kanssasi runokirjaa
naisena minua ilahduttaa kuunnella sinua...
Miksi siis, sinä idän mies, välität vain
ulkonäöstäni
miksi näet kajalin silmissäni
mutta et järkeäni..."

Arabinaisen tragedia on kuvattu hyvin runossa Paluu selliin:

"Kun arabitar matkustaa
Pariisiin, Lontooseen tai Roomaan
Hän ottaa välittömästi kyyhkysen muodon
räpyttelee patsaiden yllä 
siemailee vettä suihkulähteistä
ruokkii hanhia kädestään
Paluumatkalla
kun lentokapteeni pyytää kiinnittämään
turvavyöt
ja olemaan tupakoimatta
unelma haihtuu
suihkulähteiden musiikki kuivuu pois
hanhien valkoiset sulat sirottuvat hujan hajan
ja hän palaa muiden kanojen kanssa
takaisin kennoonsa"

Kuitenkin Al-Sabahin runoissa on paljon rakkauden kepeyttä, kauneutta ja onnea - vaikka tuskaakin. Hauskasti hän vertaa, että rakastunut eurooppalainen nainen nauttii "pikaruokia, pakasteaterioita, pakasterakkautta", kun taas "rakastunut arabinainen grillaantuu tulisilla hiilillä."

Sähköä on seuraavassa runossa:

"Keskikesällä
naiseuteni törmää
pieneen hikipisaraan
joka noruu sinun rinnallesi
Sinä tulet mereltä
ja maailma sähköistyy
ja sateet ryöppyävät maahan"

Herkkää haaveilua puolestaan on esimerkiksi Uni-sarjan runossa Uni 5:

"Viime yönä näin unta
että loikoilin sinun hellyytesi puiden alla
ja sinä juotit minua linnunmaidolla
ja ruokit kuun hedelmillä..."

Tässä vain osa runosta. Monet näistä runoista ovat niin lyhyitä, että niistä on vaikea lainata vain osaa ilman että kokonaisuus kärsii.

Al-Sabahin teos oli minusta virkistävä lukuelämys ja hieno uusi tuttavuus. Kannattaa tutustua!

Ammatour Press (Helsinki) 2006, 271 sivua
Toimittanut Faruk Abu-Chacra
Arabian kielestä suomentanut Sari Kuustola
Kansi ja graafinen suunnittelu Timo Heinonen

Kirjasta on blogannut ainakin Sivutiellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti